Sunnuntain Hämeen Sanomat 18.8.2019 kertoi, että Hämeenlinnassa aletaan selvittää, voidaanko kaupungissa unohtaa kokonaan vanhojen koulujen saneeraaminen ja suorittaa opetus pysyvästi väistötiloissa. Kaupungin yli 6400 oppilaasta lähes neljännes opiskelee tälläkin hetkellä erilaisissa parakeissa. Edessä olisivat miljoonien kouluinvestoinnit.

Koululaisista ja opetuksesta viis, metropolitautiin sairastunut Hämeenlinnan kerma ja kokoomuksen ja demareiden aseveliakseli on kehittänyt toriparkista itselleen vimmatun pakkomielteen. Tämä siitäkin huolimatta, että Rambollin viime vuonna suorittamien selvitysten mukaan pohjavesi on torin alueella niin pinnassa, ettei torin alle ehkä saakaan rakennettua kuin yksikerroksisen tai julmetun kalliin kaksikerroksisen parkkihallin. Mahtaisiko edes puhuttu 30 miljoonaa riittää tähän hankkeeseen?

Hämeenlinnan vuoteen 2022 ulottuvassa strategiassa haihatellaan terveiden rakennusten resurssiviisaasta, pyöräilyä ja kävelyä edistävästä, hyvästä pendelöintikaupungista. No mitä tämän eteen tehdään? Ollaan muuttamassa rautatieaseman liityntäpysäköintiä maksulliseksi, jotta pendelöinti käy kalliimmaksi, rakennetaan resurssityhmästi kymmenillä miljoonilla laiskanpulskean, joka paikkaan autoilun keidas torin alle ja jätetään rakennukset homehtumaan sekä opetus pysyvästi väistötiloihin.

Toriparkkia perustellaan argumenteilla kaupungin vetovoiman ja keskusta-asumisen lisäämiseksi. Kaupungin johdolla on palikat hukassa pahasti! Kaupungin kehittymisen ja verotulojen näkökulmasta ei ole mitään merkitystä sillä, muuttavatko uudet asukkaat torin nurkalle vai jollekin muulle kaupungin lukuisista asuinalueista, kunhan muuttavat. Varminta on se, että torin alle he eivät muuta. Ei ole myöskään mitään takeita siitä, että keskustasta joukkopaon Goodmaniin suorittaneet yritykset palaisivat takaisin keskustan kivijalkoihin toriparkin myötä. Eikä se kauppakeskuskulttuurin keskellä ole millään tavalla realistista eikä edes tavoiteltavaa.

Hämeenlinna kaipaa kipeästi omaleimaista, originellia ja strategista ajattelua. Sitä ei ole se, että tehdään apinoina perässä samat stuntit, kuin Turku, Lahti tai muutama muu kaupunki. Hämeenlinnan oma juttu olisi pikemminkin se, että täällä panostettaisiin ihmisiin ja hyvään arkeen sekä uskallettaisiin rohkeasti olla se pikkukaupunki ja viimeinen keidas, jossa autonsa saa huoletta töihin lähtiessä jättää aseman parkkiin ilmaiseksi, vaikka sitä joku metropolialueen porvari haukkuisikin neuvostoliittolaiseksi.

Metropolihaihattelun nimissä voidaan toki rakennella kelluvia taloja, parkkihalleja ja pilvenpiirtäjiä, mutta nähtävissä olevassa tulevaisuudessa metropoliin halajavat muuttavat silti Tampereelle tai Helsinkiin. Kaikesta huolimatta Hämeenlinnan johto rakentaa kaupungista omaa ”persaukisten pursiseuraansa”. Kun kaikilla muillakin menestyjillä on toriparkki, niin hankitaan meillekin, helvetinmoisella velalla ja näytellään, että hyvin tässä menee.