Marraskuun 14. päivä vuonna 1971 Uuden Suomen entinen päätoimittaja Lauri Ahokirjoitti, että suomettuminen tarkoittaa ”tilaa, jossa maa ilman Neuvostoliiton miehitystä, ilman kommunistikaappausta ja ilman demokraattisten laitosten poistamista on tietyn asteisessa riippuvaisuussuhteessa Moskovasta”.

Lause on helposti käännettävissä tähän päivään. Uussuomettuminen on tila, jossa maa ilman miehitystä ja ilman demokraattisten laitosten poistamista on riippuvaisuussuhteessa Brysselistä. Brysselin hyödylliset idiootit toistelevat meille, että Euroopan unioni takaa yhteisiä arvoja, kuten demokratiaa, oikeusvaltiota ja turvallisuutta.

Suomessa on EU-jäsenyyden myötä ollut pitkään vallalla erittäin vahva lännettyminen, mutta todellisia vaihtoehtoja kohtaan pelokas ja ulkovaltoja mielistelevä konsensuspolitiikka ei ole kadonnut minnekään. Suunta vain on vaihtunut. Nootit ja painostus tulevat toisesta ilmansuunnasta.

Harjoitettua politiikkaa leimaavat vaalien siirtely hatusta vedetyin perusteluin, opposition poliitikkoja ja valheita paljastavia virkamiehiä kiusataan potkuilla ja poliisitutkinnoilla raamatun siteeraamisesta ja tosiasioiden kertomista. Hallitus ja ministerit eivät vastaa opposition kysymyksiin.

Uussuomettumista leimaavat samat ongelmat, kuin vanhaakin: Vaihtoehdottomuuden ilmapiiri elää ja voi hyvin, kriittiset äänet pyritään hiljentämään kovalla retoriikalla, häpäisemisellä ja leimaamalla vieraan vallan vaikuttajiksi.

Vaikenemisen ja vaihtoehdottomuuden ilmapiiri on karhunpalvelus demokratialle ja tappioksi koko Suomelle. Ensinnäkin ilmapiirissä, jossa vaihtoehtoja ei ole, päättäjiksi voi surffata listojen jatkona ilman ainoatakaan omaa ajatusta, toistellen muiden perässä samoja tyhmyyksiä. Lisäksi tässä ilmapiirissä päättäjät tai sellaisiksi pyrkivät suojelevat mainettaan vaikenemalla asioista, joista kiiltävään kilpeen tulisi leimojen muodossa ikäviä tahroja.

Nykyisin emme suuntaudu Neuvostoliittoon vaan sen tilalle pyhäksi ja kyseenalaistamattomaksi alamaisuutemme kohteeksi on taloudellisesti ja poliittisesti tullut Euroopan Unioni.

Suomen EU- ja eurosuhdetta voi kuvailla parisuhteessa toistuvasti piestyn kyvyttömyydellä asettaa minkäänlaisia rajoja omalle koskemattomuudelleen. Rakastetaan vain ja koitetaan olla rakastettavia. Kuvitellaan, että voidaan vaikuttaa ja hyvinä aikoina uskotaan, että pieksijä parantaa tapansa.

Tällainen vahingollinen suhde päättyy ennemmin tai myöhemmin teho-osaston letkuihin ja pillillä syömiseen.

***

Viimeisen vuorokauden tapahtumat osoittavat ilman epäilyksen häivääkään, millaista peliä EU:n elpymisrahaston ympärillä on pelattu.

Euroopan komissiosta kerrottiin maanantaina 10.5.2021, että ratkaisusta odotetaan pysyvää toimintamallia. Komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis yritti tänään imaista kakkaa housusta takaisin suomeksi käännetyllä twiitillä, jota muun muassa eurooppaministerimme Tytti Tuppurainenlevitti eteenpäin. Uskokoon, ken tahtoo. Kyse on selkeästä ulkopuolisesta vaikuttamisyrityksestä Suomen päätökseen.

Keskustan eduskuntaryhmä puolestaan heitti elpymispaketti-kriittisen neljännen kauden kansanedustaja Hannu Hoskosen salista lehtereille. Hoskonen oli valmistautunut puhumaan, mutta eduskuntaryhmän johto oli laittanut salimiehityksen uusiksi. Hoskosen myötä keskustan kentän mielipide heitettiin salista ulos.

Tänään uutisoitiin myös pääministeri Sanna Marinin olevan vielä tänään koronaohjeistusten mukaisessa omaehtoisessa karanteenissa, joka estää pääministeriä vastaamassa pakettia koskeviin kysymyksiin eduskunnassa. Karanteeni kuitenkin päättyy sopivasti huomenna ja pääministeri pääsee äänestämään. Sama tilanne koskee eurooppaministeri Tuppuraista.

Niin on, jos siltä näyttää: Pääministerin ja eurooppaministerin aikataulut on siis stemmattu suunnitelmallisesti niin, että Marin ja Tuppurainen välttivät vastaamasta vaikeisiin kysymyksiin eduskuntakäsittelyssä.

***

Lopuksi on pakko tarttua vielä yhteen vasemmistopuolueiden elpymisrahastoa puolustavaan argumenttiin. Ne toistelevat ammattiliittojen ja muiden työmarkkinajärjestöjen kannattavan elpymisrahastoa. Lienee paikallaan todeta, että ammattiliittojen EU-kantoja sorvataan niiden hallintoelimissä vasemmistopuolueita edustavan AY-eliitin toimesta.

Ammattiliitoilla ei ole harjoittamaansa EU-politiikkaan minkäänlaista mandaattia. Niiden jäsenistössä on kaikenlaista, eri puoluekantoja edustavaa väkeä, joilta ei ole koskaan, eikä millään tavalla kysytty, haluavatko jäsenmaksuillaan tuettavan kantojen ottamista elpymisrahaston kaltaisiin asioihin.

***

Kansalaiset. Otetaan silmä käteen. Elpymisrahasto on uusi YYA-sopimus. Steroideissa.