Eduskunta päättää tällä viikolla EU:n elpymisrahaston kohtalosta. Äänestykset ovat keskiviikkona 12.5. klo 14 alkavassa täysistunnossa.

Käsillä on vakava kysymys EU:n kehityksen suunnasta, sopimusperustaisuuden lopullisesta romuttamisesta ja itsenäisen Suomen kohtalosta.

Toivotan kaikille maamme kansanedustajille leijonan rohkeutta äänestää valtiomiehen tavoin. Käyttäkää perustuslaillista oikeuttanne äänestää kerran elämässänne riippumattomina, kumartaen vain totuutta ja oikeutta.

***

Elpymisrahaston puolustajilta ovat viime viikkoina argumentit loppuneet. Kootut selitykset paketin puolesta ovat pitäneet sisällään lähinnä Putin-kortin pelaamista väittäen kansalaispalautetta vieraan vallan masinoimaksi infovaikuttamiseksi ja tätä hevonpaskaa on ryyditetty muilla vähä-älyisillä höpinöitä solidaarisuudesta ja pelottelulla Suomen vaikutusvallan menettämisestä EU:ssa.

Tosiasiassa painostus, propaganda ja infovaikuttaminen on tullut täysin toisesta suunnasta ja paketin hyväksymisen puolesta. Olemme kuulleet EU-virkamiesten Suomeen kohdistuvasta painostuksesta ja huhut kertovat, että Ranskan ja Saksan suurlähettiläät olisivat vierailleet valtioneuvoston linnassa samoilla asioilla.

Vaikutusvaltaa meillä olisi kerrankin mahdollisuus käyttää äänestämällä elpymispaketti kumoon, mutta pelkäämme sen käyttämistä! Tätäkö se on se luottamuspääoma, että se katoaa samantien, jos sitä erehtyy käyttämään?

Hyväksikäytetyn maksajan ja panttivangin solidaarisuus kaappaajaansa kohtaan ja kuviteltu vaikutusvalta, jota ei koskaan voi tosiasiallisesti käyttää, ei ole mitään muuta, kuin Tukholman syndrooma.

***

Kaikki tietävät, että euro on epäonnistunut kriisivaluutta ja jokainen uusi tukipaketti vain pitkittää kärsimystä ja pahentaa niitä seurauksia, jotka koittavat, kun viimeinen seinä tulee vastaan. Euro ei tule pysymään pystyssä ilman jatkuvia tukipaketteja ja tulonsiirtoja, liittovaltiorakenteiden luomista, yhteistä EU-budjettia ja velkaunionia.

On äärettömän raskasta ja jopa ahdistavaa seurata keskusteluja, joissa tämä seikka on jatkuvasti virtahepona olohuoneessa; Kaikki tietävät, että ongelma on olemassa ja että se on vakava, mutta kukaan ei sano sitä ääneen.

Kysymys eurosta erottaakin tehokkaasti valtiomiehet paskahousuista. Valtaosa poliitikoista pelkää, että heille käy kuin Paavo Väyryselle, joka on eurosta saarnannut pitkään yksin. Totuuden puhujille ei ole yösijaa majatalossa.

***

Kuluneella viikolla näimme myös EK:n masinoiman yritysjohtajien nimiä ja mainetta hyödyntävän kampanjan, jonka viesti oli, että Suomen etu on tukea elpymispakettia. Historiallisesti vihervasemmisto löysi yhteisen sävelen suuryritysten intressien kanssa.

Raportoidessaan tästä viestistä media ”unohti” mainita, että EK edustaa suomalaisia suuryrityksiä, jotka ovat kytköksissä European Round Table of Industrialists -verkostoon, joka on voimakkain EU:n liittovaltiokehitystä ja euroaluetta ajanut voima.

Media ei muutenkaan ole tehnyt tehtäväänsä kunnolla ja selvittänyt esimerkiksi EU:n taholta tullutta painostusta kunnolla. Toisaalta, kun on kyse EU:sta, ei todellista kriittisyyttä oikein uskallakaan odottaa. Muistammehan edelleen Pekka Karhuvaaran vuonna 2010 paljastaman ja Aatos Erkon masinoiman, laajan ja lehtitalojen yhteisen lobbauskampanjan EU-jäsenyyden puolesta. Kampanjan jatko-osa on nähty viime viikkojen aikana.

***

Lopuksi vielä pari merkittävää ihmetyksen aihetta:

Ensinnäkin SDP, vasemmistoliitto ja vihreät ovat täynnä suvaitsevaisia, paapomiseen saakka pehmeitä arvoja, universaaleja ihmisoikeuksia ja vapaata rakkautta puolustavia moraalisaarnaajia, mutta ainoatakaan ei näytä häiritsevän häikäilemätön ja sumeilematon valehtelu EU:sta ja elpymisrahastosta.

Oletteko te siellä vihervasemmalla lainkaan miettineet, että kun nyt sopimusperustaisuudella pyyhitään takapuolta ja elpymisrahaston myötä EU:n perussopimuksen talousartiklat runnellaan pysyvästi, niin mikä takaa, ettei seuraavana vuorossa ole esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus?

Elpymisrahastoa on yritetty epätoivoisesti puolustaa myös turvallisuuspoliittisella aspektilla, mutta tämän hölisijät ovat lähinnä puhuneet itsensä pussiin.

Mikäli elpymisrahaston kaataminen demokraattisessa prosessissa jotenkin horjuttaa EU:ta, niin miten mikään näin hutera korttitalo voisi alkuunkaan olla uskottava turvallisuusrakenne?