Kirjoitus julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 24.4.2021

Suomen vanhimman sisämaakaupungin, Hämeenlinnan, matka 1630-luvun lopulta näihin päiviin on vaiherikas.

Isovihan aikana venäläiset herrastelivat kaupungissa 7 vuotta jättäen jälkeensä hävityksen. Isovihan jälkeen kaupungin tila arveltiin niin kurjaksi, ettei sitä saataisi kuntoon edes sille myönnettyjen kahdeksan verojen maksusta vapaan vuoden aikana.

Sisulla ryhdyttiin kuitenkin toimeen ja kaupunki oli jo vähitellen toipumassa, kunnes suuri tulipalo pakotti satavuotiaan kaupungin jälleen polvilleen.

Myös pikkuvihan aiheuttama hävitys oli kova. Sodan aikaisten vahinkojen arveltiin olleen noin kaksi kolmasosaa vuoden 1739 tulipalon vahingoista. Vapaavuosille oli jälleen käyttöä.

Viinan ja oluen valmistus oli nuoren Hämeenlinnan tärkein elinkeino ja tulonlähde. Vastaavasti tuotannon kulutus oli kaupunkilaisten rakkain harrastus, jolla oli myös osansa seuraavaan kaupunkia kohdanneeseen onnettomuuteen, vuoden 1831 suurpaloon, jossa tuhoutui kolme neljäsosaa kaupungin rakennuskannasta. Tarina kertoo palon syttyneen 7. syyskuuta kauppias Juseliuksen rehulatoon sammuneen rengin piipusta.

Vastoinkäymiset, köyhyys ja kurjuus ovat toisinaan pakottaneet kaupunkia koviin ratkaisuihin, joilla sen selviytymistä on vuosisatojen saatossa turvattu. 1600-luvun lopulla kaupungissa päätettiin luopua pormestarin pitämisestä, koska hänelle ei kyetty maksamaan palkkaa.

1837 luovutettiin vain vuotta aiemmin perustetun vaivaistalon asukkaat elätettäviksi vähiten vaativalle, koska kaupungin maksuvelvollisille asukkaille kustannusrasitus oli liian kova.

Viimeiset kahdeksan vuotta Hämeenlinnaa on johdettu, jos ei isovihan ajan poltetun maan, niin ainakin poltetun rahan taktiikalla. Aseveliakseli on jättänyt jälkeensä hävityksen, jonka vain maan hallituksen kuntiin pumppaamat koronarahat hetkeksi piilottivat näkyviltä. Paluu karuun todellisuuteen kuitenkin koittaa.

Kopeekalla on myös kääntöpuolensa. Kriisissä selviytymisvaistot aktivoituvat. Kun akuutti kriisi on ohi, todellinen selviytyminen alkaa. On jaksettava uskoa ja luottaa, että huominen on parempi, myös koronan jälkeen. Ainakin Hämeenlinnalla on satojen vuosien kokemus selviytymisestä.