Hämeenlinnan kaupunginhallituksen pöydällä on tiistaina 6.4. esitys kaupungin ja kaupunkikonserniin kuuluvien yhteisöjen eettisiksi ohjeiksi. Ohjeistuksen alussa, kaupunginjohtajien saatteessa todetaan sen koskevan ”kaupungin työntekijöitä, viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä”. Esitys pitää sisällään kohdan otsikolla ”maalittaminen ja muu epäasiallinen vaikuttaminen”.

On erikoista, että kaupunkia ja kaupunkikonsernia koskeviin ohjeisiin on sisällytetty asia, joka ei sinne varsinaisesti edes kuulu. Maalittamispykälässä nimittäin viitataan enemmän ulkopuolelta, esimerkiksi keskustelupalstoilta virkamiehiin kohdistuvaan häirintään.

Ovatko kaupungin virkamiehet, työntekijät tai luottamushenkilöt paljonkin ”maalittaneet” toisiaan keskustelupalstoilla?

Muistamme Hämeenlinnassa perussuomalaisia syytetyn maalittamisesta, kun valtuustoryhmämme pyysi tarkastuslautakunnalta sen lakisääteisiin tehtäviin kuuluvaa esteellisyyden selvittämistä tapauksessa, jossa apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo toimi tuomaristossa Rantatorin tontinluovutuskilpailussa, jonka hänen veljensä edustama Lehto Group voitti.

Tarkastuslautakunnan tilaaman ja saaman selvityksen mukaan esteellisyyttä ei lain mukaan syntynyt, koska Isosuon hankejohtajana Lehto Groupilla toiminut veli ei toiminut yhtiössä sellaisissa johtotehtävissä, että tämän asema olisi verrattavissa hallituksen tai vastaavan toimielimen jäsenen tai toimitusjohtajan asemaan.

Jos faktapohjaisen keskustelun käyminen esteellisyyskysymyksistä ja näiden asioiden selvittäminen on määritelmällisesti maalittamista, niin eettinen ohjeistus on ristiriidassa muun muassa tarkastuslautakunnan lakisääteisten tehtävien kanssa.

Kun käsitettä käytetään näin raskaasti väärin ja sitä tulkitaan miten sattuu, niin on selvää, että maalittamisen käsite on ongelmallinen. Maalittamisen keskeisten tekotapojen ollessa jo valmiiksi rikoslain nojalla rangaistavia, on sekä paikallisesti että valtakunnallisestikin hyvin epäselvää, mitä maalittamispykälillä oikeastaan tavoitellaan.

Yksi Hämeenlinnan suunnittelemissa ohjeissa oleva kohta ainakin on paljastava. Ohjeistuksessa velvoitetaan jokainen maalittamista omalla tai toisen kohdalla havaitseva ilmoittamaan siitä esimiehelle tai sisäiselle tarkastukselle. Onko tavoite siis luoda organisaatioon ilmiantokulttuuri?

Maalittamisen sijaan eettisiin ohjeisiin sopisi kohta, jossa virkamiehiä, luottamushenkilöitä ja kaupungin työntekijöitä kehotettaisiin vakavasti pohtimaan moraalista esteellisyyttään päätettävänä olevissa asioissa, vaikka lakia tulkiten voisikin päätyä toteamaan, ettei esteellisyyttä ole.

Jos virkamiehet, työntekijät ja luottamushenkilöt velvoitettaisiin ohjeistuksella pohtimaan moraalista esteellisyyttään laillisen rinnalla, monilta kaupungin johdon uskottavuutta tahraavilta ongelmilta vältyttäisiin.

Potentiaalisten väärinkäytösten tai esteellisyyksien selvittäminen ei ole mikään ongelma kaupungin maineelle ja uskottavuudelle. Se sen sijaan on, että niitä joudutaan ylipäätään selvittelemään, puhumattakaan siitä, että jopa keskustelu olisi kielletty ja selvittelykin olisi ”maalittamista”