Pertti Laaksonen, Urvelo Miettinen ja Olli Toivanen kirjoittivat Hämeen Sanomien mielipidepalstalla 28.10.2020 lähipalveluista. Pro Ojoinen -trio on oikeassa siinä, että Hämeenlinnan kehittäessä palveluita, se todellisuudessa heikentää niitä.

Peruspalveluiden kehittäminen ja uudistaminen ovat jo pitkään, etenkin kokoomusvetoisen politiikan uuskielessä, tarkoittaneet tosiasiassa leikkaamista ja yksityistämistä.

On tietenkin totta, että talouden kuntoon laittaminen on mitä suurimmassa määrin kehittämistä kaupungissa, joka on talouskriisissä, jota koronaviruksen vaikutukset entisestään syventävät.

Talouden kohentaminen on tarpeen peruspalvelujen turvaamiseksi. Jos kuitenkin säästäminen ja karsiminen aloitetaan joka kerta peruspalveluista itsestään, on paikallaan miettiä, minkä vuoksi säästämme?

Ensisijaiset ja toissijaiset kohteet järjestykseen

Asemanrannan pysäköintilaitos Pöölin kyljessä komeileva kartio nieli vastikään 160 000 euroa veronmaksajien rahaa. Seuraava, Mensan aukiolle suunniteltu taideteos, tulee maksamaan tiettävästi vähintään 200 000 euroa.

Tällaisten summien käyttö taideteoksiin keskellä talousvaikeuksia liittyy taiteen prosenttiperiaatteeseen, jonka mukaan tietty prosenttiosuus julkisten rakennushankkeiden kustannuksista käytetään taidehankintoihin. Prosenttiperiaatetta noudattavat isommista kaupungeista ainoastaan Helsinki, Oulu ja Hämeenlinna.

Prosenttiperiaatteeseen sitoutuminen on erinomainen esimerkki ei-lakisääteisestä, toissijaisesta kankkulan kaivosta, jollaisia syntyy, kun kokonaisuuksia ei kyetä hahmottamaan. Se nostaa julkisen rakentamisen kustannuksia ja sen tekee muutenkin ongelmalliseksi se, että prosenttitaide on rakennusprojekteihin integroitua.

Taiteen ja kulttuurin ystävänä en tarkoita, etteikö taiteeseen pitäisi investoida. Ihmettelen kuitenkin siihen käytettyjä, suhteettoman suuria rahasummia samaan aikaan, kun lakisääteisiä lähipalveluja heikennetään hevoskuurein. 

Vertailun vuoksi esimerkiksi täpärästi säästyneen Alvettulan päiväkodin lakkauttamisen säästöiksi viranhaltijat arvioivat tänä vuonna 56 000 euroa vuodessa.

Halutaanko Hämeenlinnassa jatkossakin mieluummin sitoutua ripustamaan tötteröitä seinille kuin turvaamaan yhden varhaiskasvatuksen tai terveydenhuollon yksikön toimintaa vuosiksi eteenpäin?

Kaupungin kulunkien seassa on edelleen kirppuja ja luteita. Sari Rautionkin Hämeen Sanomissa (HäSa Mielipide 16.10.) peräänkuuluttama tiheä täikampa, jolla näitä säästöjä pitäisi etsiä, lienee viisipiikkistä Ryysyrannan mallia.