Kirjoitus julkaistu Hämeen Sanomien mielipidepalstalla 8.9.2020.

Hämeen Sanomissa 4.9.2020 Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää tyrmäsi Hämeenlinnan salaamispäätöksen Rimpelä-lausunnosta. Mäenpää viittaa Kittilään, jossa vastaava päätös kaatui hallinto-oikeudessa ja toi kunnanjohtajalle sakot. Hänen mukaansa julkisuuslain pykälä koskee esitutkintaviranomaisia, eikä kuntaa.

Kyselin kotisivuillani jo 6.2.2020, onko Hämeenlinna matkalla hallinnolliseksi kriisikunnaksi? Pohdin, tarvitaanko Hämeenlinnassa pian kuntalain Lex Kittilänä tunnettua, 12 a luvun tarkoittamaa poikkeuksellisissa hallinnollisissa vaikeuksissa olevaa kuntaa koskevaa Valtiovarainministeriön selvitysmenettelyä?

Selvitysmenettelyn käynnistämisestä säädetään kuntalain 109 a §:ssä. Valtiovarainministeriö voi asettaa kunnan hallintoa selvittämään selvityshenkilön tai selvitysryhmän, jos säännöksen mukaiset edellytykset täyttyvät. Päätös on ministeriön harkinnassa. Edellytykset näyttäisivät täyttyvän.

Selvitysmenettely olisi kaupungintalon ja raatihuoneen tarpeellista tuuletusta läpivedolla. Kaupunkilaisten luottamus sekä virkamies- että poliittiseen johtoon on horjunut pahan kerran. Asioista kirjoittaneille, kyselleille ja tarkastuslautakunnan selvityksiä pyytäneille on syydetty syytöksiä maalittamisesta ja kiusaamisesta.

Rimpelä-tutkinnasta kirjoittanutta toimittajaa Jarno Liskiä kaupunginjohtaja Timo Kenakkala ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio (kok.) syyttivät virheellisistä tiedoista. Mikä lienee vastaväite hallinto-oikeuden professorin näkemykseen?

Kaupunkilaisten luottamusta ei ainakaan lisää se, että lukuisten esteellisyyskysymysten ja -selvitysten sekä Rimpelä-tutkinnan lisäksi myös kaupungin talous on vakavassa kriisissä.

Luottamusta ei lisää liioin se, että kaupungin 51:stä valtuutetusta valtaosa istuu hiljaa rivissä. Pelko maineen menetyksestä ja konflikteista tietysti hiljentää tehokkaasti, mutta vaikeneminen ei ole politiikkaa. Se on suhdetoimintaa.

Politiikka on asioiden selvittämistä, kannan ottamista ja yhteisen edun valvomista. Hämeenlinnassa tätä on totuttu kutsumaan kiusaamiseksi. On aika muuttaa asenteita ja palauttaa poliittisen työmoraalin arvostus.