Vasemmistoliitto on valitsemassa Li Anderssonia sijaistavaksi opetusministeriksi Jussi Saramoa, joka on koulutukseltaan datanomi. Saramo sai sosiaalisessa mediassa osakseen runsasta ryöpytystä. En yhdy tähän kuoroon, mitä tulee hänen oppiarvoonsa liittyvään arvosteluun. Kokonaan toinen asia on se, kuinka kauan Suomi kestää vihervasemmistoa vallankahvassa.

Poliitikkojen arvostelu koulutuksen perusteella on kuitenkin melko pikkusieluista. Jokaisen pitäisi tietää, että maastamme löytyy lukuisia fiksuja, älykkäitä ja ajattelevia ihmisiä, joilla ei ole kummoistakaan koulutusta. Kyvykkäiden kouluttamattomien lisäksi yhteiskunta on väärällään myös tutkijastatuksella öyhöttäviä aktivisteja ja ideologioidensa syövereihin hukkuneita, korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka saavuttamistaan asemista käsin aiheuttavat puhdasta vahinkoa isänmaalle.

Esimerkiksi pääministeri Sanna Marin (sd.) on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri ja vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo peräti yhteiskuntatieteiden tohtori. Toisen niiaus Brysselissä maksaa suomalaisille miljarditolkulla ja toisen intohimo turvapaikanhakijoita kohtaan maksaa niin ikään maltaita ja ajaa Suomea Ruotsin tielle kovaa vauhtia.

Mitä korkeampi koulutus, sitä varmempi ihminen näyttää olevan omasta ja omien valintojensa erinomaisuudesta. Ideologian lyhty ei himmene, mutta lähiöt syttyvät ja tehtaissa valot sammuvat.

***

Filosofi Bertrand Russellin mukaan ”maailman kiusana on se, että idiootit ovat ehdottoman varmoja ja viisaat täynnä epäilystä.” Tämä tahtoo kertoa, että viisaus asuu epävarmuudessa. Samainen Russell on sanonut, että ”vaikka kaikki asiantuntijat olisivat yksimielisiä, he voivat olla väärässä.”

Suomalaista yhteiskuntaa ja kansakunnan inhimillistä ja älyllistä kehitystä jarruttaa näinä aikoina ennen muuta meritokraattinen ilmapiiri, jossa ihmisten aidosta kyvykkyydestä ei olla niin kiinnostuneita, kuin hänen paperilla näkyvistä ansioistaan. Tästä johtuen esimerkiksi työpaikkoihin ei aina valita parhaita, vaan koulutetuimmat.

Tutkinto ei itseisarvoisesti takaa mitään, mutta tutkintouskovaisuus yhteiskunnassa on omiaan kärjistämään jakoa rahvaaseen ja ”parempaan väkeen”. Koulun penkillä voidaan tankata tietoja ja kehittää ajattelua, mutta älykkyyttä siellä ei jaeta. Älykäs ihminen toki valitsee usein hankkia korkean koulutuksen, mutta moni ajattelija myös vierastaa tutkintotodistuksen hankkimista vain sen itsensä takia.

Hyvänä esimerkkinä käyköön älykkyysjärjestö Mensa, joka määrittelee jäsenistöään seuraavasti: ”Mensan jäsenten joukossa on kaikenikäisiä ihmisiä 16-vuotiaista eläkeläisiin. Kaikki koulutusasteet, ammatit ja sosioekonomiset asemat ovat edustettuina jäsenistössä, kuten myös vaihtelevat maailmankatsomukselliset näkemykset ja poliittiset kannat.”

Minulle on yksi ja sama, onko ministerinä tai vaikka presidenttinä datanomi, ylioppilas, tradenomi, poliisi, valtiotieteen tohtori, putkiasentaja vai elämänkoululainen. Kunhan viran haltijalla olisi riittävästi älyllistä kapasiteettia, jotta tätä maata hallittaisiin älyllä.

Saramon älykkyydestä en tiedä tarpeeksi, mutta kyse ei ole hänestä, vaan periaatteesta. Jos vihervasemmistolaisena vaihtoehtona Saramolle olisi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja kaduilla öykkäröivä tutkija Oula Silvennoinen, ei tarvitsisi kahdesti todeta, että tutkinto ei takaa yhtään mitään.

Syyt, miksi korkeakouluopinnot ovat monilla kyvykkäilläkin ihmisillä jääneet, ovat moninaisia. Nuoruuteen kuuluvat olennaisesti haihattelut ja väärät valinnat. Sen, että meillä monilla luvut jäivät nuorena kesken, kun oli muka tärkeämpää tekemistä, ei pidä sulkea keneltäkään ovia poliittisesti vaikutusvaltaisiin tehtäviin.

Kansanvallan idea on, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet. Yksi asia, minkä kuitenkin pitäisi yhdistää kaikkia poliitikkoja, olisi kutsumus ja velvollisuudentunto, rakkaus omaan kansaan ja isänmaahan. Tästä ei kenenkään vihervasemmistolaisen kohdalla voi olla kovin varma.

Hyvä nyrkkisääntö olisi: Jos istut eduskunnassa, mutta huomaat, että et herkisty Maamme-laulusta tai Sibeliuksen Finlandiasta, olet väärässä paikassa, ihan tutkinnosta huolimatta.