Syyskuun 28. päivä vuonna 1994, kuin varoituksena tulevasta, autolautta Estonia upposi syysmyrskyssä Itämerellä. Vajaa kuukausi myöhemmin, 16. lokakuuta samana vuonna järjestettiin Suomessa neuvoa antava kansanäänestys Euroopan unioniin liittymisestä.

Viisi vuotta myöhemmin Suomesta tuli 1.1.1999 keskiyöllä aikaeron ansiosta ensimmäinen maa, joka otti yhteisvaluutta euron käyttöön. Tämä itsenäisen Suomen historian kallein seikkailu aloitettiin silloisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön ja pääministeri Paavo Lipposen vahtivuorolla, kun Suomi liitettiin euroon perustuslakia rikkoen, ilman lakiesitystä ja ilman kansanäänestystä, vain tiedonantomenettelyä käyttäen.

***

 

EU-jäsenyys näyttää minun silmissäni selkeältä alkusysäykseltä nykyiselle suomalaisen valtioviisauden alennustilalle. EU- ja erityisesti euro-jäsenyyden myötä Suomen tarve määritellä itsenäisesti omia ulkopoliittisia kantojaan, tehdä omaa rahapolitiikkaa ja säätää omia lakejaan on merkittävästi alentunut. Ja se näkyy.

Johtavat poliitikot ovat voineet vapaamatkustaa avustaja-armeijoiden ja virkamiesten tuella sekä patsastella parrasvaloissa liian pitkään ilman todellista vastuuta mistään. Koronakriisi on osoittanut tämän lohduttomalla tavalla, kun vastuulliset ministerit ovat kukin vuorollaan olleet autuaan tietämättömiä omien ministeriöidensä asioista. Tiedotustilaisuuksissa luetaan paperista selkouutisia. Käsien peseminen on sentään opittu THL:n ohjeilla.

 

***

 

Tiettyä symboliikkaa pitää sisällään se, että siinä missä Estonian hylky makaa näinä päivinä noin 80 metrin syvyydessä, on euron pelastaminen upottamassa Suomen vähintään 60-80 miljardin euron velkasyvänteeseen. Tämän verran Suomen olisi siis tulevina vuosina taattava tai otettava velkaa euron pelastamiseksi. Tehtävä on mahdoton.

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen dosentti ja riippumattoman GnS Economicsin toimitusjohtaja Tuomas Malisen mukaan euro tuleekin kaatumaan 85-90 prosentin todennäköisyydellä seuraavien viiden vuoden aikana. Malisen mukaan suomalaisille on valehdeltu eurosta jo pitkään:

”Ekonomistit ovat vähätelleet sen haittoja ja poliitikot ovat liioitelleet sen etuja vuosien ajan. Samanaikaisesti suomalaisille on syötetty ”pajunköyttä” sekä eurosta eroamisen kustannuksista että sen haitoista.”

***

Suomi-laivan keulaportin hörppiessä vettä eurojäsenenä nyt jo kolmatta vuosikymmentä, on maahamme luotu ilmapiiri, jossa valtioviisaita politiikan eurokriitikkoja on pyritty sysäämään komentosillalta lankulle kävelemään. VIP-luokassa matkustavat ekonomistit kyllä näkevät eteensä puhalletun kuplan ja Suomen kohtalon sen varassa, mutta he ovat asemansa vankeja. He eivät uskalla purra ruokkivaa kättä, vaan päätyvät myötäilemään ”virallista” konsensusta varovaisin sanankääntein. Vaimennetut varoitukset edessä ennemmin tai myöhemmin olevasta jäävuoresta kaikuvat kuuroille korville.

Koko nykyinen valtionjohto näyttää olevan tilanteesta tietämätön tai piittaamaton. Suuressa vastuussa valtiollista Titaniciamme kipparoivat kurssia itse asettamassa ollut presidentti Niinistö, joka ei halua jäädä menneisyyden virheestään kiinni sekä pääministeri Sanna Marin, joka ei tunnu kuuntelevan ketään.

Vihreissä ja vasemmistoliitossa ei ole todellisuutta koskaan havaittukaan. Siellä pesii ajattelu, jonka mukaan Suomi pelastaa euron ohella helposti vielä ilmaston ja maailman kaikki pakolaisetkin. Näyttää pelottavasti siltä, että kaikki vuorossa olevat kipparit haluavat upota laivansa mukana. Ajopuu-Suomesta on näillä eväillä tulossa uppotukki.

***

 

EU:ssa puuhataan parhaillaan 540 miljardin apupakettia, josta Suomen vastuu tulee olemaan arviolta 7 miljardia euroa. Erinäisten arvioiden mukaan tuolla rahalla eroaisi jo koko yhteisvaluutasta. Suomen ei näissä oloissa missään nimessä tulisi osallistua enää yhteenkään euron pelastuspakettiin, vaan pelastaa itsensä. Oma valuutta vauhdittaisi laman jälkeistä nousua merkittävästi.

Valtioviisailla, joille Suomi on tärkeä, on suuri vastuu tämän kriisitilan viestimisestä kansalaisille sellaisena, kuin se on. Talousviisaiden olisi rehellisesti esitettävä euroa henkeen ja vereen puolustaville poliitikoille ja 90-luvun laman pelottelemille tavallisille kansalaisille tosiasiat ymmärrettävästi. Näin on tehty esimerkiksi alla olevassa ajatuspaja Liberan blogissa, jossa vastataan varsin ymmärrettävästi kaikille niille, jotka haluaisivat roikkua hajoavassa valuutassa vain siksi, että pelkäävät kaksinumeroisia korkoja.

Juhani Savonen, Toni Vuorinen: Eurolle kaikki on mahdollista, myös hajoaminen:

https://www.libera.fi/2020/04/20/eurolle-kaikki-on-mahdollista-myos-hajoaminen/

Suosittelen katsomaan myös Jari Sarasvuon uuden Kassandran huuto -keskusteluohjelman ensimmäisen jakson, jossa Sarasvuo haastattelee Tuomas Malista. Jäätävän hyvää keskustelua, jota ei Suomen viime vuosikymmenten hymistelyilmapiirissä ole totuttu näkemään:

https://www.youtube.com/watch?v=cHx00oF8cPU

 

***

 

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Ideologisista haudoista on nyt noustava ja leimakirveet on haudattava niihin. Eurokritiikissä ei ole koskaan ollut kyse ikuisista vastarannan kiiskeistä tai Putinin kätyreistä, vaan vakavista varoituksista ja rakkaudesta isänmaahan.

Pystymmekö katsomaan yhdessä todellisuutta silmiin? Se olisi ainoa tapa Suomen selvitä.