Talouspolitiikan arviointineuvosto perustettiin vuonna 2014 talouspolitiikan riippumatonta arviointia varten. Nyt koronakriisin keskellä neuvoston puheenjohtaja Jouko Vilmunenjakeli Yle uutisten jutussa ohjeitaan, että Suomen tulee lopettaa eurobondien, eli euromaiden yhteisen velan vastustaminen, koska kriisi on yhteinen.

Tämä on vastuutonta puhetta, johon kaiken koronakriisin talouspanikoinnin keskelläkin on suhtauduttava samoin kuin piru suhtautuu raamattuun.

Jos riippumattomuus talouspolitiikan arvioinnissa tarkoittaa sitä, että Suomen itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta irrallaan ja riippumatta tarkastellaan taloutta, niin olkoon sitten niin.

Poliittisesti eurobondeissa on kuitenkin kyse valinnasta; säilytetäänkö Suomen taloudellinen ja poliittinen itsenäisyys vai pelastetaanko EU:ta jälleen yhdellä valtavalla liittovaltioloikalla.

Isänmaalliselle ihmiselle ratkaisu ei vaadi sen kummempaa köydenvetoa. Jos Suomi ja EU lyödään vastakkain, EU saa mennä. Kaipaamaan jäävät globalistit voivat painattaa nimensä kuolinilmoitukseen.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n tutkija Paavo Suni on todennut eurobondeista jo kauan sitten muun muassa sen, että Suomen valtionlainojen korot ja korkomaksut nousisivat niiden myötä olennaisesti.

Eurobondi-järjestelmä vaatisi myös entistä tiukempia talouskurisääntöjä ja lopulta EU:n yhteistä valtiovarainministeriä ja budjettia. Nämä eivät ole valtioliiton, vaan liittovaltion askelia.

Kautta historiansa EU ei ole kriisien keskellä kyennyt mihinkään muihin ratkaisuihin, kuin tarjoamaan vastaukseksi lisää EU:ta. Ongelmat, joita tällä maton alle lakaisemisella on tähän saakka ratkottu, ovat järjestelmällisesti räjähtäneet jäsenvaltioiden kasvoille tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin.

Eurobondit tuottaisivat Sunin mukaan valheellisen turvallisuuden tunteen:

”Se helpottaa vähäksi aikaa, mutta ei korjaa perusongelmaa – heikkoa kilpailukykyä ja isoa velkaa. Varsinaisen ongelman ratkaisu on tuottavuuden lisääminen, kustannusten pienentäminen, jopa palkkojen alentaminen. Tuottavuutta pitää pystyä parantamaan kovasti. Nyt on nähty, ettei se ole helppoa. Jos se olisi, olisimme jo paremmalla tiellä.”

Kiitän kuitenkin myös Vilmusta siitä rehellisestä toteamuksesta, että tässä ajassa Maastrichtin sopimuksella voi aivan hyvin pyyhkiä peräsintä.