Syyrian sisällissota, ISIS:in nousu poikkeukselliseksi uhaksi, Irakin kaaos ja Ukrainan kriisi. Näille kaikille viime aikojen humanitaaristen ongelmien aiheuttajille yhteinen nimittäjä ja alulle paneva voima on ollut ulkopuolisten maiden sekaantuminen suvereenien maiden sisäisiin asioihin.

Kun kapinallisia ja vallankumouksellisia, erilaisia äärikeinoihin turvautuvia ääriryhmiä ryhdytään tukemaan (henkisesti, taloudellisesti tai asein) ja laillisia hallituksia vastustamaan valtion rajojen ulkopuolelta demokratian ja ihmisoikeuksien nimissä, viitataan kintaalla diplomatialle. Toiminta johtaa useimmiten huonosta rauhasta ”hyvään” sotaan ja useiden tuhansien ihmisten ihmisoikeuksien lopulliseen lakkaamiseen.

Olisi muistettava, että huonossakin rauhassa ”tavallinen elämä” ilman poliittisia intressejä voi hyvinkin olla mahdollista. Voi tehdä työtä, katsoa televisiosta harmittomia viihdeohjelmia ja elää rauhallista elämää sukulaisten ja ystävien ympäröimänä, kun viis veisaa poliittisista ideologioista, eikä yritäkään uhmata valtaapitäviä. Siis erilaisessa kulttuuriympäristössä varsin samankaltaista elämää, kuin täällä lännessäkin moni elää ja arvostaa. Huonokin rauha on paljon parempi lähtökohta muuttaa asioita pala palalta kohti parempaa, kuin sotatila, jossa tavallinenkin elämä käy mahdottomaksi.

Tällainen tavallinen kansa, Suomessakin, haukkuu kyllä valtaapitävät omissa piireissään aina kun puhe kääntyy politiikkaan, mutta harvoin heitä tapaa mielenosoituksista, barrikadeilta. Valtaapitävien demonisointi lähteekin sieltä, missä ideologiat törmäävät ja otteet kovenevat. Ranskalainen eksistentialistifilosofi Jean-Paul Sartre sanoi: ”Kun rikkaat sotivat, köyhät kuolevat.” Ja kun idealistit ryhtyvät sotimaan, tavallinen kansa kuolee.

Puolueettomuuspolitiikka on suomalaisenkin tavallisen kansan ja myös politiikasta vähät välittävien nukkuvien äänestäjien parasta turvallisuuspolitiikkaa. Kun pysymme itsenäisenä valtiona suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella, emme edistä ideologisia vastakkainasetteluja maailmalla. Kun pysymme poissa rintamista, jotka valitsevat puolia erilaisten suvereenien valtioiden sisäisissä konflikteissa, seisomme tavallisen elämän puolella sotia ja niiden aiheuttamia humanitaarisia kärsimyksiä vastaan. Puolueettomuuspolitiikan kautta voimme nousta rauhanvälittämisen suurvallaksi rauhan nobelistimme, presidentti Martti Ahtisaaren viitoittamalla tiellä.

Kun emme edesauta maailmalla meille kuulumattomien sotien syttymistä, edistämme parhaiten maltillista diplomatiaa ja tavallisen kansalaisen ihmisoikeuksia ja oikeutta elää halutessaan rauhallista, epäpoliittista elämää. Demokratian periaatteeseen kuulunee se, että kunkin kansan on se itse valittava. Demokratiaa ei voi tuoda, joten miksi yrittää väkisin viedä?

Suomi on EU:n johtavana demokratiana yksi maailman parhaista. Demokratia ei ole Suomelle mikään peruste kääntää katseita enenevässä määrin länteen, vaan lännelle peruste kääntää katse Suomeen, jolla on aiheesta korkeampaa ymmärrystä. Sen tulisi olla kansallisen ylpeyden aihe ja vaalimisen arvoinen asia meille kaikille.