Kirjoitus on julkaistu Vastaan Sanomien pääkirjoituksena 19.2.2023.

Suomi pinkoo karhua pakoon suden suuhun. Onko ajatus saavuttanut vieläkään sitä ääntä nopeammin paenneita päättäjiämme, vaikka eurooppalaista energiainfraa pätkitään turvamieheksi pestaamamme gorillan silmien alla? Missä viipyy EU:n ”vahvin mahdollinen vastaus”?

Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi helmikuun 2022 puheessaan, jossa hän perusteli Ukrainan sotaoperaation aloittamista, että länsi on valheen imperiumi.

Läntisen valtamedian propagandamylly on sittemmin jauhanut ylikierroksilla päivittäisiä annoksiaan ja pimittänyt tosiasioita, kuin pyrkien kiihkeästi todistamaan Putinin pointin. 

Siksi totuutta vastaava kuva monien tapahtumien kulusta saadaan lännessä kasaan pala kerrallaan vasta sitten, kun asioiden kulkuun on jo kovin myöhäistä vaikuttaa ja lukijakunta on ehtinyt muodostaa asioista muuttumattomat päähänpinttymänsä.

Helmikuussa 2014 oltiin nykyiseen sotaan johtaneen tapahtumaketjun yhdellä alkulähteellä. Kiovassa Maidan-aukiolla osoitettiin mieltä ja ihmisiä ammuttiin kadulle.

Ukrainalais-kanadalainen politiikan tutkija Ivan Katchanovski Ottawan yliopistosta on tutkinut Maidanin ampumisia. Katchanovskin vuonna 2021 kirjoitettu tutkimus paljastaa kylmääviä yksityiskohtia tapahtumiin liittyneistä oikeudenkäynneistä ja tutkimuksista. Tutkimukset ovat kiistatta todistaneet, että presidentti Viktor Janukovytsin Berkut -poliisit eivät tappaneet mielenosoittajia, toisin kuin läntinen narratiivi väittää.

Johtopäätöksissään Katchanovski kirjoittaa:

“Paljastukset Maidanin verilöylyn oikeudenkäynneistä ja tutkimuksista vahvistavat aikaisempien akateemisten tutkimusten havainnot, joiden mukaan tämä verilöyly oli false flag -joukkomurha, johon osallistui elementtejä Maidanin johtajista ja äärioikeistosta ja että se sisälsi poliisien joukkomurhan. Hämmentävä vääristely Maidanin verilöylystä ja sen tutkinnasta ja oikeudenkäynnistä länsimaiden hallitusten ja tiedotusvälineiden toimesta vaatii lisätutkimusta tuollaisen vääristelyn syistä.”

Läntisten tiedotusvälineiden toimituksissa kautta maailman on päätetty jättää suuri yleisö siihen käsitykseen, että maanpakoon ajettu Janukovyts ja häntä tukenut Berkut-poliisi olisivat olleet tarinan pahiksia. Tai sitten tosiasiat eivät vain ole kiinnostaneet tarpeeksi.

Viime joulukuussa Saksan entinen liittokansleri Angela Merkel paljasti saksalaisen Die Zeit -lehden haastattelussa, että vuonna 2014 solmittu Minskin sopimus oli osa lännen viivytystaktiikkaa, jolla oli tarkoitus ostaa aikaa Ukrainan aseistamiseksi.

Hänen kommenttinsa indikoivat varsin selvästi, ettei Minskin sopimusta ollut tarkoituskaan panna lännen osalta toimeen, jotta kuuma sota olisi vältetty.

Pian sodan sytyttyäkin rauhan eteen kuitenkin ponnisteltiin. Israelin entinen pääministeri Naftali Bennett paljasti haastattelussa helmikuun alussa, että hänen ponnistelunsa välittäjänä Venäjän ja Ukrainan välillä olivat lähes menestys, kun molemmat maat suostuivat tekemään myönnytyksiä ja vaativat aselepoa. Länsi kuitenkin esti rauhan syntymisen, hän sanoi.

Kun viime syyskuussa Nord Stream -putkiin kohdistui sabotaasi, läntinen lehdistö täyttyi spekulaatioista, olisiko Venäjä räjäyttänyt omat kaasuputkensa, eikä kenellekään tullut mieleen muistuttaa, että vakavat väitteet vaativat vakavia todisteita.

Sen sijaan kun Pultizer-palkittu pitkän linjan tutkiva journalisti Seymour Hersh kertoi viitaten sisäpiirilähteeseen, että Yhdysvallat räjäytti Nord Stream -kaasuputket, tämä kyllä muistettiin, jos asiasta ylipäätään kerrottiin. Kaikki mediat eivät uskaltaneet koskea koko aiheeseen ja jos koskivatkin, uutisoinnin kärki oli Washingtonin kiistäminen.

Kun syksyllä paljastui, että kyse on todellakin sabotaasista, eikä syyllisiä vielä voitu nimetä, EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vannoi EU:n ”vahvinta mahdollista vastausta” sabotaasiin.

Europarlamentaarikko Mick Wallace kyselikin puheenvuorossaan parlamentissa aiheellisesti tuon vahvimman mahdollisen vastauksen perään nyt, kun tekijät suurella todennäköisyydellä tiedetään. Hän myös tiedusteli, onko EU:sta tullut niin alamainen Yhdysvalloille, ettei heiltä voi edes kysyä tekivätkö he sen?

Vasallimaisen Saksan ja Brysselin vahvin mahdollinen vastaus on tällä hetkellä korvia huumaava hiljaisuus.

Tällä hetkellä länsi ei voi tunnustaa Ukrainan olevan häviämässä sotaa, koska häviävän Ukrainan aseistamisen jatkaminen paljastaisi tyhmemmillekin, että kyseessä on niin sanottu proxy-sota, eli länsi käyttää Ukrainaa hyväkseen Venäjän heikentämiseksi.

Historioitsija ja tiedusteluasiantuntija Jeff Roggin mukaan jo ensimmäisessä USA:n tukemassa kapinassa 50-luvulla, myöhemmin salauksesta vapautettujen asiakirjojen mukaan, amerikkalaisten suunnitelmana oli käyttää ukrainalaisia välimiehenä Neuvostoliiton heikentämiseksi.

Ennen Ukrainan sotaa läntisessä imperiumissa vaahtopäiden lyöntiä valherannikolle nähtiin koronatoimiin liittyen.

Rokotteista ja maskeista kiistelimme keskenämme kuin heikkopäiset. Päätöksiä jopa pakkorokottamisesta tehtiin ja ruokakaupoissa tai busseissa tunnelmat olivat uhkaavat, kun hysteerisiksi pelotellut ihmiset ilmaisivat vihaansa ja halveksuntaansa jos joku kehtasi liikkua ilman maskia. Sosiaalisessa mediassa kokeellisia rokotteita karsastaneet lynkattiin joukolla.

Tänä päivänä tiedämme, että koronainfektion synnyttämä immuniteetti on ”vähintään yhtä korkea, ellei korkeampi” kuin kahdella mRNA-rokoteannoksella aikaansaatu immuniteetti.

Tiedämme myös, että kasvomaskien laaja-alainen käyttö on saattanut ehkäistä vain hieman tai ei ollenkaan koronaviruksen leviämistä ihmisestä toiseen.

Mitähän tästä voisi oppia? Ainakin sen, että tärkeimmät tosiasiat tulevat tietoomme liian usein liian myöhään.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomen Nato-hakemus oli nuijittu ennen kuin minkäänlaista tosiasioihin pohjautuvaa debattia ehdittiin käydä tai riskiarvioita tehdä.

Nyt, kun eduskunta on ennen viimeisiä ratifiointeja jo nuijimassa Nato-lainsäädäntöä, on pohdinta siitä, mihin oikein olemme sitoutumassa, valtamediassakin vasta alkamassa.

Yhdysvaltojen siipien suojaan rynnittiin vanhan liiton uskomuksilla ja kansan pelkoja hyväksikäyttäen. Karhua pakoon pingottiin suden suuhun. On epäselvää, onko ajatus saavuttanut vieläkään sitä paenneita päättäjiämme, vaikka eurooppalaista energiainfraa pätkitään turvamieheksi pestaamamme gorillan silmien alla.

Australian entinen pääministeri Malcolm Fraser on kertonut vasta elämänsä loppupuolella ymmärtäneensä sen paradoksin, että Australia tarvitsee Yhdysvaltoja puolustukseensa, mutta se tarvitsee puolustamista vain Yhdysvaltojen takia. Hän kertoi oivalluksistaan kirjassaan Dangerous Allies.

Suomea ja Eurooppaa koskee Naton kohdalla sama paradoksi. Kaikkinainen sopiminen kestävästä rauhasta Venäjän turvallisuusintressit huomioiden on mahdotonta Yhdysvaltojen Natoon perustuvan vaikutusvallan takia. Tarvitsemme Yhdysvaltoja turvaksemme, koska Yhdysvallat pyrkii ulottamaan vaikutusvaltaansa ja tuomaan aseitansa aina Venäjän läntisille rajoille saakka.

Montakohan elämää Suomen päättäjät tarvitsevat ymmärtääkseen?