Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonväittää hysteerisenä, että Suomessa halutaan murtaa työmarkkinoilla sopimisen kulttuuri.

Ei Suomessa mikään osapuoli halua romuttaa työmarkkinasopimista ilman syytä.

Eihän tässä ole kuin neljännesvuosisata pyritty ”eurokuntoon” täysin tietoisina siitä, että ilman omaa valuuttaa talouden kuoppiin ajetaan ilman jousitusta. Silti teot antavat odottaa itseään.

Eurojäsenyydestä ei haluta edes keskustella.

Kaikki tietävät, että kokoomukselle käy sisäinen devalvaatio varsin hyvin. Perussuomalaisille euro ei ole pyhä toteemi, joten euroero on mieluisampi. Keskusta ei tiedä itsekään ja vihreitä ei edes kiinnosta.

Mikä on poliittisen vasemmiston ratkaisu? Onko se suruton velkaantuminen?

Välinpitämättömyys Suomen talouskehityksestä ja piittaamattomuus siitä, miten merkittävä asia oma valuutta on itsenäiselle valtiolle, tulee kalliiksi niin Suomelle kuin suomalaiselle duunarillekin, mutta kaikille EU-liittovaltiosta haaveileville se käy. Nopein tie liittovaltioon on kaatua Brysselin syliin.

Anderssonin mukaan perussuomalaisten linja uhkaa työntekijöiden lomarahoja, palkkatasoa,  palkallisia vanhempainvapaita ja sairauslomia.

Ei uhkaa, vaan suomalaisen duunarin pahin uhka on maamme harjoittama, Euroopan komissiota kaikessa nuoleskeleva EU-politiikka, AY-liikkeen EU-fantsuttelu ja Suomen eurojäsenyys. Vasemmistoliitto itkee puheenjohtajansa silmillä ja suulla, mutta mitään vaihtoehtoa sillä ei ole esittää.

Toistan aiemman kantani: Suomalaisen duunarin ehdoton etu olisi se, että valuutta joustaisi, jolloin paine ei kohdistuisi työn hintaan! Ay-liike ja poliittinen vasemmisto ilmeisesti ajattelevat asiasta täysin päinvastoin.