Kirjoitus julkaistu Hämeen Sanomien mielipidepalstalla 26.5.2021.

Eläminen Suomessa on tänä päivänä tolkuttoman kallista. Asumisen, autoilun ja ruoan hinnat ovat kipurajoilla. Perustarpeisiin kuluvat, suhteettoman suuret summat suitsivat kotimaista kulutusta palveluihin ja muihin hyödykkeisiin.

Asumisen kulut ovat Suomessa EU:n ja Pohjoismaiden korkeimpia ja se vaikuttaa jopa nuorten haluihin perustaa perhe. Asumistukivipu nostaa vuokria, vaikka erityisesti vanhempien asuntojen hinnat laskevat.

Lainaraha on vielä halpaa, mutta omistusasuminen on pankkien kiristyvien lainaehtojen myötä yhä harvemman saavutettavissa. Kun eletään kädestä suuhun, säästöjä ei kerry, eikä reaalivakuuksia ilmesty tyhjästä, mutta syömävelka paisuu.

Työssäkäyvien köyhyys on suomalainen häpeäpilkku

Suomessa on tietojen mukaan 60 000 työssäkäyvää köyhää ja vähintään 200 000 työntekijää, jotka eivät ajoittain tule toimeen palkallaan.

Töihin autoilevaa lyödään molemmille poskille. Verot ja polttoaineen hinnat nousevat. Ruoan ja kaiken muunkin pyörillä kulkevan hinta nousee. Työväkeä ”edustavan” vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson selitteli syyskuussa 2019, että ”polttoaineverotuksen nousu vastaa noin viittä senttiä koko hallituskauden aikana ja hintataso nousee hitaammin kuin ansiotaso”.

Vuoden 2020 alusta polttoaineiden hinnat nousivat pahimmillaan 17 senttiä, eivätkä tässä olleet edes veronkorotukset mukana, sillä korotukset johtuivat muun muassa biosekoitevelvoitteen kiristyksestä.

Hintataso toki nousee hitaammin, kuin ministerin ansiotaso. Tavallisissa kodeissa ja perheissä tilanne on toinen. Työ ei palkitse duunaria samassa tahdissa, kuin hallitus kiristää ruuvia.

Kun välttämättömien perustarpeiden osuus menoista käy sietämättömäksi, kulutusta on pakko suitsia. Liipasimella ovat lehtitilaukset, lasten harrastukset, ruoan laadusta, ravintoarvoista ja kotimaisuudesta tinkiminen, hammashoidon ja auton huoltotoimenpiteiden laiminlyönti. Lomarahalla ei ole aikoihin lomailtu, vaan nollattu luottokortti.

Vaikutuksia kansanterveyteen, sivistykseen tai vaikkapa liikenneturvallisuuteen voi pohtia. Pahoinvoinnin lisääntyminen näkyy. Osa selittyy korona-ajalla, mutta olisi väärin laittaa kaikki sen piikkiin.

Juuri eduskunnassa hyväksytty EU:n elpymisrahastoon osallistuminen tuo suomalaisille vielä 4,5 miljardin euron lisäkulut. Kukahan tämänkin laskun maksaa?

Kuntien on tehtävä voitavansa kuntalaisten kustannustason minimoimiseksi. Verotus ei saa kiristyä ja kuntien perimät maksut nousta. Maailman syleilyyn, hasardi-investointeihin ja kopiokonekonsultteihin ei ole varaa.