Hämeenlinnassa – kuten koko maassa muutenkin – on viime kuukausina käyty huolestunutta keskustelua lastensuojelun tilasta. Hämeenlinna ei ole näissä yhteyksissä ollut esillä mairittelevassa valossa.

Viime vuosina Hämeenlinnan lastensuojelun asiakasmäärät ja kustannukset ovat olleet yksi hämmästelyn kohde. Vuonna 2019 (HäSa 11.6.2019) uutisoitiin, että meillä lastensuojelun piirissä on yli kahdeksan prosenttia alle 18-vuotiaista kaupunkilaisista. Muualla osuus on ollut keskimäärin reilut neljä prosenttia.

Kaupungin lastensuojelupäällikkö Marja Hänninen ei tuolloin löytänyt ilmiölle minkäänlaista selitystä. Hänen mukaansa ”jonkun pitäisi tutkia kunnolla, mihin tämä ero liittyy.”

Vuonna 2019 sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi lastensuojelun valtakunnallisen selvityshenkilön loppuraportissa ehdotukset lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Raportissa todetaan, että perustason panostuksilla voidaan vähentää lastensuojelun tarvetta.

Mikäli lastensuojelun asiakasmäärät kertovat kääntäen sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden laadusta ja saatavuudesta Hämeenlinnassa, ne eivät kerro kaunista kieltä. Kokonaisuus on kuitenkin haastava ja maallikon on sitä vaikea pätevästi arvioida.

Etelä-Suomen Aluehallintovirasto on huomauttanut Hämeenlinnan lastensuojelun menettelyvirheistä useasti ja harkinnut sen ottamista valvontaansa. Virasto antoi toukokuussa 2020 vakavan huomautuksen Hämeenlinnalle. Huomautuksessa todettiin kokonaisuutena arvioiden seuraavaa:

”Hämeenlinnan lastensuojelun toiminnasta vastaavien johtajien sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan vastuuhenkilöiden ymmärrys sosiaaliviranomaisen velvollisuudesta huolehtia lastensuojelun asiakkaiden perusoikeuksien toteutumisesta on vakavasti puutteellinen.”

Kaupunki käyttää vuosittain valtavia summia verovaroja erilaisiin ostopalveluihin ja konsulttipalkkioihin. Hämeenlinnan lastensuojelu ostaa palveluita ulkopuolelta yli 13 miljoonalla eurolla vuodessa, mutta lastensuojelun ongelmia on setvitty samalla porukalla, jonka johdolla ne ovat syntyneet ja kasautuneet.

En halua vähätellä Hämeenlinnan lastensuojelun osaamista, mutta mielestäni edellä esitetyn valossa olisi aihetta harkita ulkopuolisen selvityshenkilön käyttöä poikkeavuuksien syiden löytämiseksi, oikeanlaisen tilannekuvan saamiseksi ja Hämeenlinnan lastensuojelun sekä sosiaalihuoltolain mukaisten lapsiperheiden tukipalvelujen parantamiseksi.