Valtiovarainministeriön julkistettua maanantaina 4.2.2019 madonlukunsa Suomen julkisen talouden kahden miljardin euron sopeutustarpeista tulevalla vaalikaudella, kirosin ensin ulostuloa ideologisena kannanottona ja politiikkaan sekaantumisena. Hetken mietittyäni kuitenkin ymmärsin, että ministeriön vastuullisena virkamiehenä en ehkä itsekään voisi nykyisessä taloustilanteessa antaa muunlaisia suosituksia.

Verokuorman tuntuva lisäys söisi kilpailukykyä ja lisävelkaantuminen puolestaan kaataisi isänmaan EU:n syliin, koska olemme sitoutuneet euroalueeseen ja sen keinotekoisiin velkasuhderajoihin, joihin ei olisi koskaan pitänyt liittyä eikä sitoutua. Nykyisellä vaihtoehdottomuuden politiikalla Suomi lilluu ajopuuna suhdanteiden armoilla. Kykyä eurossa pysymisen edellyttämiin, perustavanlaatuisiin rakenneuudistuksiin ei ole ilman yhteiskuntarauhan vakavaa järkkymistä. Valtiollisen itsenäisyytemme vakavin uhka ei ole mikään Venäjä, vaan euro. Kriisitietoisuus puuttuu kokonaan!

Valtiovarainministeriön ulostulo kertoo pitkään vaiettua totuuden kieltä siitä, että itsenäisen Suomen talouspoliittinen liikkumavara euron puitteissa on kerta kaikkiaan lopussa. Jo pitkään on tiedetty se, minkä useat asiantuntijat ovat todenneet: Suomen vaihtoehdot ovat euro ja liittovaltio tai oma raha ja itsenäisyys. Eurossa pysyminen tarkoittaa pitkällä aikavälillä katastrofia. Esimerkiksi kansantaloustieteen professori ja entinen OP-Pohjola-ryhmän pääjohtaja Antti Tanskanen on euroeroon liittyen todennut, että ”rohkeat ratkaisut odottavat valtiomiessarjan tekijöitä”. Valtiovarainministeriön virkamiehet eivät ota kantaa näin suuriin poliittisiin ratkaisuihin, mutta viestin voi lukea rivien välistä. Vain valtiomiehet puuttuvat. Nekin harvat, joita meillä vielä on, pyritään sulkemaan ulkopuolelle. Tätä keskustelua ei haluta käydä!

Sekä hallituksen, että opposition edustajat elävät todellisuuden suhteen kieltäymyksen tilassa. Oppositio, tähtiliikettä lukuun ottamatta, lupaa kaikkea kaikille, kun taas hallituspuolueet toiveajattelevat työllisyyden kasvulla. Valtiovarainministeri Petteri Orpo ilmoitti, että kokoomuksen painopiste on saada suomalaisille lisää työtä. Työllisyys on toki parantunut, mutta vanha sanonta tilastosta emävaleesta seuraavana on syytä pitää kirkkaana mielessä. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tilastokikkailu – joka on nostanut työssä oleviksi laskettavien, mutta käytännössä sovitellun työttömyysetuuden piirissä entiseen malliin olevien työnhakijoiden määrää – ei kuitenkaan tuo valtion kassaan lisäeuroja, vaan on omiaan luomaan valheellista tyytyväisyyden tunnetta, johon meillä ei ole varaa.

Nyt on yhdestoista hetki. Euroeroa on ryhdyttävä valmistelemaan Suomen valtiollisen itsenäisyyden ja yhteiskuntarauhan turvaamiseksi sekä eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseksi.