Elämä on mukavuusalueen ulkopuolella

Hämeen Sanomien blogistani 14.4.2015

Syksyllä hyvissä ajoin aloitettu vaalikampanja lähestyy vääjäämättä kohti loppuaan. Muistan elävästi, kuinka heinä-elokuussa 2014 intensiivisin vaalityö ja varsinainen vaalipäivä 19.4.2015 siinsi jossakin hamassa tulevaisuudessa. Jo nyt harmittaa, että tämä noin kahdeksan kuukauden mittainen upea vaihe elämässä on sunnuntai-iltana ohi. Olen nauttinut joka ikisestä hetkestä, jonka olen saanut tätä työtä tehdä. Ilo vaalikentillä puolestaan on ruokkinut jaksamista ja motivaatiota. Asiaa ovat osaltaan auttaneet loistavat ehdokastoverit, tukiryhmät ja taustahenkilöt, joihin ei ehkä koskaan olisi tullut tutustuttua ilman tätä projektia. Entisenä joukkueurheilijana ja valmentajana täytyy sanoa, että tämä on ollut yksi parhaista joukkueista, jossa olen saanut olla mukana. Se on paljon sanottu. Jokaisella on oma ambitionsa, mutta yhteinen asia on vielä vahvempi.

Kokemuksena kuluneet kuukaudet ovat olleet elämäni opettavaisimmat. Mitä pidemmälle kevääseen on tultu, sitä enemmän on vaalikentillä tuntunut siltä, että tuote on kunnossa ja asia on aidosti sellainen, jonka eteen on ilo tehdä työtä. Olen tehnyt omaa kampanjaani sloganilla ”vaihtoehdottomuuden aika on ohi” ja vasemmisto on nimenomaan tarjonnut syksystä lähtien vaihtoehtoa ja selkeää omaa linjaansa, etenkin talouden elvytyksen suhteen, kun muut puolueet ovat tarjonneet pelkkää kurjuutta.

Varsinainen politikointi ei kuitenkaan ole tämän kirjoituksen pääasiallinen viesti. Haluan omien kokemusteni pohjalta kannustaa kaikkia lukijoitani omassa elämässään poistumaan mukavuusalueelta, haastamaan itsensä ja tekemään ihan aikuisten oikeasti jotain, jossa oma persoona laitetaan todelliseen testiin. Siitä saa palkinnon ennemmin tai myöhemmin.

Minulla on pitkäaikaistyöttömän nuoren tausta. Lapsena pelkäsin ihmisiä niin paljon, että minut oli vietävä kutsuilla toiseen huoneeseen muiden vieraiden keskeltä parkumasta. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin rankasti ujoudesta. Lukion jälkeen jäin kotiin makaamaan, parin välivuoden jälkeenkin aloitetut opinnot jäivät kesken. Olin todella hukassa ja todella pitkään. Elin työmarkkinatuilla, toimeentulotuen luukulla, vanhempien avustuksilla. Sosiaaliset tilanteet olivat kammottavia. Jäin usein mieluummin kotiin. Urheilua harrastin maalivahtina salibandyssa. Se oli henkireikä. Kun vedin kypärän päähän, heräsin henkiin. Maskin alla oli itseluottamusta vaikka muille jakaa, ilman maskia ei minkäänlaista. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten en olisi voinut kuvitellaakaan puhuvani yleisön edessä tai marssivani Yleisradion studioon haastatteluun tietäen, että mokaaminen päätyisi youtuben katseltuimpien ja somen jaetuimpien joukkoon ja yleiseksi naurunaiheeksi.

Elämäni kaksi tärkeintä käännekohtaa ovat tähän mennessä olleet poikani syntymä vuoden 2008 joulukuussa ja sen jälkeen oman elämänfilosofiani tunnistaminen joskus hieman myöhemmin. Tarkkaa ajankohtaa en muista, mutta tapahtumaketju on ollut jotakuinkin sellainen, että salibandyn peliuran jälkeen kiinnostuin valmentamisesta niin palavasti, että oli pakotettava itsensä eteenpäin sillä uralla. Se aloitti elämässäni rankan itsetutkiskelun ja toisaalta myös rankan itseni kehittämisen kauden, joka jatkuu edelleen, enkä aio sallia itselleni sen lopettamista. Aion tehdä asioita, joita haluan. Kokea paljon, elää täyttä elämää piirtämättä itselleni rajoja. Luokittelen itseni eksistentialistiksi, sillä ranskalaisfilosofi Jean-Paul Sartren filosofiaan perehtyminen avasi minulle kokonaan uuden, uljaamman maailman. Sen lisäksi, että olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa hyvinvointivaltiolle, joka mahdollisti pärjäämiseni elämäni suvantovaiheessa, olen kiitollinen myös Sartrelle. Suosittelen eksistentialismin ydinajatuksiin tutustumista jokaiselle ujoudesta kärsivälle. Se opettaa riippumattomuutta ja kehittää omaa ajattelua. Elämä on sitä mitä siitä teet, rajoituksia ei ole. Moraalinsa ja arvonsa voi valita minä päivänä tahansa uudelleen. Suhtautumisensa mihin tahansa voi valita. Minä valitsen humanismin. Valitsen rakastaa sitä mitä pelkäsin; ihmisiä!

Oman elämänfilosofian avautuminen ja mukavuusalueilta poistuminen on johtanut myöhemmin moniin hyviin asioihin. Pääsin työelämän syrjään kiinni, tein harrastuksesta ammatin. Kaikki ei tietenkään koskaan ole vain omissa käsissä, mutta muutos suhtautumisessa elämään on ollut avainasemassa. Ei pidä väheksyä sen voimaa, miten itselleen puhuu oman päänsä sisällä. Joku voi vinkua tämänkin palstan kommenteissa, etten ole tehnyt mitään tai saanut elämässäni mitään aikaan. Heille voin kertoa, että minä huutelin nimimerkin takaa netissä kakarana. Ne ajat ovat ohi.

Itseni löytämisen jälkeen olen työskennellyt kaupan alalla, opiskellut erilaisia asioita sekä oppilaitoksissa että itsenäisesti, tosin hieman epäviisaasti ilman tutkinto-orientoituneisuutta. En omaa korkeakoulututkintoa vieläkään, se on siis yhä menneisyyteni virhe, joka odottaa korjaamistaan, pärjätäkseni entistäkin paremmin tässä tutkintouskovaisessa maassa. Siksi olen hakenut yhteishaussa kaksi kertaa opiskelemaan filosofiaa Tampereen yliopistoon. Viimeksi jäin viidennelle varasijalle. Tänä keväänä kolmas kerta toden sanoo. Työvoimaneuvojan työ Hämeenlinnan TE-toimistossa näytti tälle entiselle pitkäaikaistyöttömälle nuorelle maailman toisella puolella pöytää. Katselin elämää pari vuotta myös virkamiehen silmin ja tällä hetkellä siis työskentelen urheiluseurassa valmennuspäällikkönä. Elämä on edessä ja sitä on myös vaalien jälkeen. Tämä ei jää tähän.

Lopuksi pari runoa omasta tuotannostani iloksenne tai ärsytykseksenne:

Avara sielu

Joka syntyy ilman syytä
puhuu sydämellä
siemen kaikissa sanoissa

sanoissa, jotka jäävät elämään
sattuman varassa
hankkivat itse kohtalonsa

joka elää aitoa elämää
elää myös kuolemaansa
taistelee täydellisyydestään

ja kun kohtalon oikusta
kadottaa kaikkiyhteyden
alistuu empiiriseen aikaan

olla vapauden mustaa multaa

Vakio

Elämä on voimassa toistaiseksi
voimattomuudessa ikuisesti

ota hullunkiilto silmissä
lempeästi kiinni

Elämän ylioppilas

Olen elämän ylioppilas
ylikoulutettu unelmoimaan
mutta elämä ei ole enää avoinna

lähetä hakemuksesi toissapäivänä
tiedä huomisesi ennen eilistä,
jotta ehdit myöhästyä

parasta ennen kuolemaa
viimeinen hyväksikäyttöpäivä
hakattu kiveen.