Länsimainen ylimielisyys on häirinnyt minua lähes tauotta viimeistään Syyrian Ghoutan tapahtumista lähtien ja Ukraina on vahvistanut diagnoosini lopullisesti: Länsimaat USA:n johdolla kärsivät vakavasta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, johon Suomikin on viimeistään nyt Kokoomuksen johdolla sairastunut. Lainaan alla narsistisen persoonallisuushäiriön diagnostisia kriteereitä:
”
(1) Suurisuuntainen tunne omasta tärkeydestä (esim., liioittelee saavutuksiaan ja kykyjään, odottaa tulevansa tunnistetuksi ylempiarvoisena ilman oikeaa suhdetta saavutuksiin)
(2) On syventynyt haaveisiinsa rajoittamattomasta menestyksestä, vallasta, loistosta, kauneudesta tai ihanteellisesta rakkaudesta
(3) Uskoo olevansa ’tärkeä’ ja ainutlaatuinen eikä häntä voi ymmärtää, tai olla tekemisissä muut kuin toiset tärkeät tai korkea-arvoiset henkilöt (tai laitokset)
(4) Vaatii kohtuuttomasti ihailua
(5) Kokee olevansa etuoikeutettu, esim., kohtuuttomat odotukset saada erikoiskohtelua tai automaattista mukautumista hänen odotuksiinsa
(6) Käyttää ihmissuhteissaan toisia hyväkseen, esim., käyttää muita hyväkseen saavuttaakseen omat päämääränsä
(7) Empatian puuttuminen: on haluton tunnistamaan tai samaistumaan toisten tunteisiin ja tarpeisiin
(8) On usein kateellinen toisille tai uskoo toisten kadehtivan itseään
(9) Näyttää röyhkeältä, ylimielinen käytös tai asenne”
Viiden tai useamman kriteerin täyttyessä diagnoosi on vastaanpanematon. Mitä mieltä olet? Mitkä kriteerit länsi näistä täyttää tarkasteltaessa esimerkiksi Ukrainan tai Syyrian kriisejä?
Narsismi on yleinen persoonallisuushäiriö nimenomaan länsimaissa. Olisiko siis ihme, jos länsimaisten kansojen muodostamat valtiot, joiden johdossa todennäköisesti on useita narsistisen persoonallisuuden omaavia yksilöitä, ilmentäisivät narsisimia myös ulkopolitiikassaan?
Ja mikäli kysymys ei ole narsismista, niin miksi olemme niin kykenemättömiä reflektoimaan omaa toimintaamme maailman kriisipesäkkeissä?
Kimmo Kautio 