Kirjoitus julkaistu Hämeen Sanomien mielipidepalstalla 10.6.2021

Kardinaalihyve tulee latinan sanasta cardo, joka tarkoittaa saranatappia. Ihmisen hyvyys on näiden varassa, kuin ovi aukeaa saranoidensa varassa.

Platon määritteli viisauden, oikeudenmukaisuuden, rohkeuden ja kohtuullisuuden ihannevaltionsa hallitsijoiden perushyveiksi. Kirkkoisä Ambrosius esitti listan jatkoksi vielä uskon, toivon ja rakkauden. 

Hyvän poliittisen päättäjän tärkeimmiksi kardinaalihyveiksi lisäisin näiden ohella moraalisen integriteetin ja poliittisen askeesin.

Integriteetin alkuperä on latinan sanassa integritas, joka tarkoittaa jotakin, mikä ei jakaannu helposti; kokonaista, koskematonta ja ehjää. Oxford Dictionary määrittelee integriteetin suomeksi käännettynä rehellisenä olemisen ja korkeiden moraalisten periaatteiden laaduksi.

Parhaiten integriteettiä voisi kuvailla suoraselkäisyydeksi ja tekopyhyyden vastakohdaksi, mutta se on paljon enemmän. Integriteettiä henkilöä kuvaavat myös rehellisyys, lahjomattomuus, tinkimättömyys, korkea moraali, eheys, koskemattomuus ja loukkaamattomuus.

Integriteetissä ei siis ole kyse pelkästä hyvämaineisuudesta, nuhteettomuudesta, rikosrekisterimerkintöjen puutteesta tai moraaliposeerauksesta muita suuremmalla suvaitsevaisuudella. Se ei ole vain hyveellisyyden esittämistä, vaan rehellisyyttä myös itselle.

Valtuustoon kerran päästyään voi toki säilyttää maineensa olemalla tekemättä mitään, ettei tule tehtyä virheitä. Suusta pääseviä sammakoita patoaa parhaiten, kun ei puhu mitään. Jos kuitenkin moraalisista ristiriidoista tietoisena jättää puuttumatta ja vaikenee, kyse on tahdon heikkoudesta, joka on Aristoteleen etiikassa yksi luonteen vioista.

Entinen SKDL:n kansanedustaja ja filosofi Terho Pursiainen on kirjoituksessaan Kunnallisen päättäjän hyveitä, kuvannut poliitikon tärkeimmäksi kardinaalihyveeksi poliittisen askeesin.

Pursiaisen mukaan ”askeetti ei ole se, joka vihaa hyviä asioita, maukasta ruokaa, herkullista viiniä tai vastakkaisen sukupuolen sulokasta seuraa. Askeetti on se, joka pystyy laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.” Esimerkkeinään Pursiainen käyttää nautinnoista pidättäytyvää, voittoon valmistautuvaa urheilijaa ja viininystävää, joka kieltäytyy lasillisesta toiseksi parasta viiniä saadakseen myöhemmin lasillisen parasta.

Hyvä poliittinen päättäjä ei siis ole se, joka kannattaa pisintä hyvien asioiden listaa, vaan se, jolla on kykyä vastustaa toiseksi parhaita asioita, jotta voimat ja resurssit riittäisivät parhaiden asioiden toteuttamiseen.