Ilta-Sanomien infosota on säälittävää

Ilta-Sanomien oma uskollinen infosoturi, Venäjä-toimittaja Arja Paananen kävi Nato- ja USA-mielisen Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Katri Pynnöniemen kanssa läpi Venäjän suurlähettiläs Pavel Kuznetsovin puheen Paasikivi-seuralle eritellen jutussaan 24 ”vääristeltyä” väitettä. Artikkeli lähtee siitä, että Kutznetsovin puhe olisi ollut niin puhdasta tuubaa, että jokainen väite on kumottavissa muutamalla rivillä läntisen maailman toistamia näkemyksiä tai puhumalla täysin esitetyn asian vierestä. Kuznetsovin puhe oli siis ilmeisen taidokas ja onnistunut.

Pureudun seuraavassa kohta kohdalta tähän Paanasen turahdukseen. En voi välttyä ajatukselta, että Paanasen artikkelissä esiteltyjä vastaväitteitä voi menestyksekkäästi käyttää ainoastaan maassa, jossa suhtautuminen Venäjään on epäluuloisuudessaan niin syvää ja äidinmaidossa saatua, ettei sitä ymmärretä edes kyseenalaistaa. Pahoittelen, että ajankäyttöni on rajallista, enkä ole kyennyt käsittelemään jokaista kohtaa niin perinpohjaisesti, kuin olisi tarpeen. Kyse on nimittäin artikkelista, joka käy informaatiosodankäynnin malliesimerkistä.

 

1) Kuznetsov: ”Suomen ja Venäjän välinen poliittinen dialogi on tosiasiallisesti palannut Ukrainan kriisin alkua edeltäneeseen tilaan.”

”Jännitteet johtuvat Venäjän omista toimista.”

Tämä on yksisilmäistä propagointia. Jännite ei ala mitenkään yksiselitteisesti siitä, että joku hyökkää jonnekin. Paananen edustaa katsantokantaa, jossa Venäjällä ei koskaan ole oikeutta määrittää itse uhkakuviaan eikä mitään muuta perusteltua syytä toimiinsa, kuin absoluuttinen pahuus. Täysin subjektiivisesti arvioiden yhdeksän kymmenestä venäjävastaisesta argumentista perustuu tällaiseen subjektiiviseen moraaliarvostelmaan. Monille suomalaisillekin Venäjän epäluotettavuus on osa äidinmaidosta ja koulun historian opetuksesta imettyä maailmankuvaa, jota ei saisi järkyttää. Se johtaa kognitiiviseen dissonanssiin, kun sitä haastavia näkökulmia ilmaantuu.

”Termi ”Ukrainan kriisi” on lisäksi harhaanjohtava, sillä Venäjällä on ulkovaltana keskeinen rooli konfliktin synnyttäjänä ja ylläpitäjänä.

Mitä termiä pitäisi käyttää? Venäjän ja Ukrainan sota? Syyriasta käytetään termiä Syyrian sota, vaikka läntisillä ulkovalloilla on keskeinen rooli konfliktin synnyttäjänä ja ylläpitäjänä. Pitäisikö käyttää termiä länsivaltojen, ISIS:n ja muiden terroristiryhmittymien sota Venäjää ja Syyriaa vastaan?

 

2) K: ”Eräät valtiot elättelevät yhä toivoa, että saavat säilyttää valta-aseman. Sen sijaan, että yritettäisiin päästä hyväksyttäviin kompromisseihin, näemme kuitenkin uhkailua, uhkavaatimuksia, pakotteita.”

”Viittaus Yhdysvaltain (ja ilmeisesti myös EU:n) haluun säilyttää oma ”valta-asemansa” maailmanpolitiikassa ei selitä sitä, miksi Venäjään kohdistuu ”uhkailua, uhkavaatimuksia, pakotteita””

Kuznetsov puhui multipolarismista, joka on realismiin perustuva käsitys maailmanjärjestyksestä. Pyrkimys ”länsimaistaa” koko maailma noudattamaan samoja arvoja, samankaltaisia lakeja ja demokratiaa, on yritys sovittaa yksinapaista käsitystä maailmaan, joka todellisuudessa on moninapainen. Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat ovat kolme sotilaallista suurvaltaa, joiden jokaisen intressit maailmassa on yksinkertaisesti otettava huomioon, haluttiin tai ei. Kaikki muu on realismista irrallista ja käytäntöön sovellettuna vahingollista, sotiin johtavaa ideologiaa. Maailmasta ei voi eikä pidä väkisin tehdä sen enempää Yhdysvaltojen, Venäjän kuin Kiinankaan hallitsemaa maailmaa. Osasyy Venäjään kohdistettuihin uhkailuihin, uhkavaatimuksiin ja pakotteisiin on siinä, että Venäjää ja sen turvallisuushuolia ei ole otettu huomioon rauhanomaiseen rinnakkaineloon tarvittavalla tavalla, tasavertaisena kumppanina.

3) K: ”Laittomien toimien tuloksena devalvoituu kansainvälinen oikeus, jonka varaan sodan jälkeinen maailmanjärjestys rakentuu. Kuulemme suureen ääneen esitettyjä lausuntoja, jotka eivät vain kyseenalaista kansainvälisten sopimusten lainvoimaisuutta, vaan myös julistavat itsekkäitä lähestymistapoja YK:n puitteissa tehtyihin sopimuksiin nähden.”

” Venäjä on käyttänyt ahkerasti YK:n turvallisuusneuvostossa veto-oikeuttaan ehkäistäkseen itselleen epämieluisat päätökset”

Tämä ei ole mikään perustelu, vaan Yhdysvaltojen ja Venäjän vakiintunut toimintatapa turvallisuusneuvostossa. Suurvallat rikkovat kansainvälisiä sopimuksia, kun niiden tekee mieli.

 

4) K: ”Esitetään (Venäjää kohtaan) perusteettomia syytöksiä puuttumisesta niiden tai näiden maiden sisäisiin asioihin.

Niiden tai näiden maiden sisäisiin asioihin puuttuminen kansainvälisen oikeuden vastaisesti on suurvaltojen vakiintunut toimintatapa samaan tapaan, kuin YK:n turvaneuvoston veto-oikeuden käyttö.

 

5) K: ”Avoimesti pyritään (Yhdysvaltain taholta) horjuttamaan ja kaatamaan demokraattisesti valittuja hallituksia.”

”Historian valossa Yhdysvallat ei ole tässä synnitön, mutta ei ole Venäjäkään.”

Kuznetsovin väittämä demokraattisesti valittujen hallitusten horjuttamisesta ja kaatamisesta Yhdysvaltojen toimesta ei siis ole virheellinen. Vastaväitteenä Kuznetsovin väitteeseen Venäjän toimien nostaminen esiin on niin sanottua whataboutismia.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suurvaltapolitiikan kokonaiskuvan objektiiviseen ja puolueettomaan tarkasteluun kuuluu suurvaltojen toimien vertailu, mutta monien venäjävastaisten turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden mielestä näin ei pitäisi toimia. Se, ettei edes UPI:n tutkija Katri Pynnöniemi ole huomannut, että tässä väitetään paikkansa pitävää väitettä vääristellyksi, on jo oireellista.

 

6) K: ”Pyritään vetämään joitakin maita omien tarpeiden mukaan rakennettuihin sotilasliittoihin vastoin kansojen tahtoa.”

Tässäkään kohdassa ei sanamuotoa ”pyritään” käytettäessä ole varsinaisesti mitään virheellistä. Se, että esimerkiksi Suomeen ei kansan tahdosta riippumatta vaikutettaisi ulkoa käsin pyrkimyksenä edistää Suomen Nato-jäsenyyttä, on naiivi väite.

 

7) K: ”Muita valtioita uhataan rangaistuksilla omien kumppanien tai liittolaisten vapaasta valinnasta.”

Lähi-idän tilanteen sivuuttaminen on tässä käytännöllistä, mutta ei älyllisesti kovin rehellistä. Tässä vaiheessa on kysyttävä UPI-tutkija Pynnöniemeltä, että luitko näitä sepustuksia ollenkaan?

 

8) K: ”Venäjä ei pyri vastakkainoloon läntisen yhteisön kanssa. Ulkopolitiikkamme tavoite ei ole ekspansio eikä vaikutusvaltamme laajentaminen koko maailmaan. Me emme uhkaa ketään emmekä aio hyökätä kenenkään kimppuun.”

Se, että Venäjä sanoo, ettei se pyri vastakkainoloon läntisen maailman kanssa on toki poliittista juhlapuhetta, joka kätkee alleen rumemman todellisuuden. Nyt olisi whataboutismi paikallaan, sillä tällaista soopaa puhutaan kaikkialla. Kukaan ei pyri vastakkainoloon, mutta jatkuvasti ollaan napit vastakkain. Jo kahdeksas väite ja nyt jo pysyttiin totuudessa. Hurraa.

 

9) K: ”Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailman johto eli harhakäsityksessä, että nyt Venäjän täytyy omaksua kaikki länsimaisen yhteiskunnan liberaalit arvot.”

”Venäjän johto sekä kansa viestittivät itse, että he haluavat omaksua demokratian ja läntisiä arvoja”

Epätarkka vastine. Toinen puhuu kaikista länsimaisen yhteiskunnan liberaaleista arvoista. En usko, että Venäjän on ollut tarkoitus omaksua aivan kaikkea, joten uskoisin, että Kuznetsov on tässä ihan jäljillä. Ei väittämää kumoa se, että Venäjän johto on viestittänyt haluavansa omaksua joitakin läntisiä arvoja.

 

10) K: ”(Venäjän) talous- ja rahoitusryhmittymän avainministeriöissä työskenteli ulkomaalaisia asiantuntijoita. Ulkopoliittista linjaa rakennettiin lähtökohtana sulautua kaikissa kansainvälisen elämän keskeisissä asioissa länteen, jättäen huomiotta Venäjän kansalliset edut koskien itäisiä ja eteläisiä naapureitamme.”

Minä en ole Venäjän historian asiantuntija, mutta uskallan epäillä, ettei kahdella venäjävastaisen toimittajan lauseella olla ihan kattavasti vielä jauhotettu Venäjän suurlähettilästä tässä kohtaa.

 

11) K: ”90-luvulla me noudatimme sokeasti Lännen ohjeita, ja mihin Venäjä lopulta päätyi? Taloudellinen romahdus, separatismin nousu alueilla. Maan varallisuus oli ryöstetty ja joutui oligarkkien käsiin, suuri osa oli viety länsimaihin. Asevoimat olivat rappiotilassa ja valtio oli melkein valtiollisen suvereniteetin menetyksen partaalla.”

”Länsi ei tietoisesti pyrkinyt ajamaan Venäjää kaaoksen ja köyhyyden tilaan. Länsi yritti auttaa Venäjää rahallisesti ja neuvonantajien avulla, koska Venäjän sekasorron pelättiin heijastuvan rajojen yli.”

Näin on varmasti kauniissa puheissa julkilausuttu. Eri asia onko kansainvälisessä politiikassa vilpittömiä, ”ilmaisia lounaita”.

 

12) K: ”Ongelmat alkoivat, kun Venäjä vuonna 2000 presidentti Putinin valtaantulon myötä alkoi etääntyä linjasta, jonka mukaan Lännen neuvoja noudatettiin mukisematta. Venäjä alkoi nousta taloudellisesti ja sotilaallisesti eikä enää tyytynyt tilanteeseen, jossa Länsi katsoi Venäjän olevan sen taskussa.”

”Ongelmat alkoivat siksi, että Putin ryhtyi haastamaan kansainvälistä sopimusjärjestelmää, tukahduttamaan oppositiota, kitkemään sananvapautta ja palauttamaan neuvostoaikaista ”etupiiriajattelua” suhteessa naapurimaihin.”

Jälleen Paanasen mopo malttaa pitää keulansa jotakuinkin maassa, mutta joku voisi todeta, että Venäjä ryhtyi heikompien aikojen jälkeen huolehtimaan jälleen kansallisista eduistaan. Kansainvälisen sopimusjärjestelmän haastaminen käy argumentiksi suurvaltoja vastaan koska tahansa. Totalitarismi on toki kiistämätöntä.

 

13) K: ”Muistatte varmasti vuoden 2007 Putinin Münchenissä pitämän puheen. Hän osoitti ongelmat, jotka piti ratkaista tasavertaisen dialogin pohjalta eikä uhkavaatimuksilla ja rikkomalla kaikki sitoumukset, jotka oli annettu ratkottaessa tulevaisuuden Saksan ongelmia 80-luvun lopussa ja sen jälkeen, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Silloin…vannottiin ja vakuutettiin, että Nato ei etene tuumaakaan itään.”

”Venäjän kanssa ei ole tehty virallista sopimusta siitä, että Nato ei laajene itään.”

Onko Venäjä tehnyt virallisia sopimuksia asioista, joita länsi siltä odottaa ja joita se juhlapuheissa lupailee? Virallisen sopimuksen puuttumiseen vedotaan silloin, kun toimitaan idioottimaisesti ja halutaan perustella sitä jotenkin. Naton laajeneminen itään ei ole vakautta edistävää, eikä sitä pitäisi tehdä.

 

14) K: ”Georgiassa kävi niin, että Saakashvili päätti, että nyt hänelle on kaikki sallittua ja hän heitti asevoimia Etelä-Ossetiaan siellä olleita rauhanturvaajia ja siviileitä vastaan.”

”Venäjä oli valmistellut Abhasian ja Etelä-Ossetian valtaamista jo kauan muun muassa jakamalla omia passejaan ja luomalla alueille sotilaallisia jännitteitä. Mihail Saakashvili tiedettiin kuumakalleksi, ja hänet saatiinkin provosoitua vuoden 2008 sodan tekniseksi aloittajaksi. Saakashvili toimi kuitenkin maansa sisällä, kun taas Venäjä toi asevoimansa vieraaseen maahan.”

Jospa palaamme kohtaan 1, jossa Paananen propagoi jännitteiden johtuvan Venäjän omista toimista, niin havaitsemme kaksinaismoralismin. Miksi jännite ei tässä saakaan alkuaan vasta hyökkäyksestä, vaan suostutaan tutkimaan myös hyökkäyksen kohteeksi joutuneen tekemiä provosoivia liikkeitä? Toisin päin tämä ei tietenkään toimi.

 

15) K: ”Euroopan unioni ei ole pysynyt sivussa yrityksestä rikkoa Venäjän ja sen naapureiden välejä. Keksittiin ohjelma nimeltä itäkumppanuus. Siinä kaikki toimintamallit muotoiltiin sillä periaatteella, että Itä-Euroopan täytyy päättää, kumman kanssa se on, Venäjän vai EU:n.”

”Mikäli joku maa itse haluaa sitoutua demokratiaan ja eurooppalaisiin arvoihin, sen ei tarvitse lopettaa esimerkiksi kauppaa ja kanssakäymistä Venäjän kanssa.”

Kysytäänkö Valiolta vai puhutaanko vaikka energiasta, jonka suhteen venäjävastainen painostus on kovaa? Kun Suomi liittyi Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön, varoiteltiin että politiikka seuraa kauppasitoumusten perässä ja näinhän on vuosien saatossa käynyt. EU:n liittovaltiokehityksen alkusysäys oli kauppasitoumuksissa. Kauppasitoumuksia ei pidä tarkastella politiikasta irrallisina.

 

16) K: ”Olemme varoittaneet, ettei Ukrainaa saa pakottaa valitsemaan, kumman puolella se on. Tämän seurauksena maa on hajonnut ja siellä on alkanut sisällissota.”

”Kun Janukovitsh syrjäytettiin kansannousussa 2014, Venäjä hajotti Ukrainan kaappaamalla Krimin ja synnyttämällä Itä-Ukrainaan sodan.”

Oli Paanasen vastauksesta mitä mieltä tahansa, Venäjän suurlähettiläs kertoo Venäjän kannan ja näkemyksen sellaisena kuin se on. Ukrainan hajoamisesta ja sisällissodan alkusyistä on esitetty erilaisia arvioita. Esimerkiksi Chicagon yliopiston valtiotieteen professori John J. Mearsheimer esitti oman valistuneen arvionsa Foreign Affairs –lehdessä: https://kimmokautio.com/2014/09/11/miksi-ukrainan-kriisi-on-lannen-syyta/

 

17) K: ”Me tuimme Krimin pyrkimyksiä, kun he pitivät kansanäänestyksen itsenäisyydestään ja sen jälkeen liittymisestä Venäjään. Länsi alkoi pyrkiä rankaisemaan meitä ja alkoi yrittää pakottaa meitä tunnustamaan virheemme.”

Krimin kaappaamisen osalta olisi syytä katsoa nykytilannetta ja pohtia kuuluuko Krimillä soraääniä ratkaisusta? Olivat kansanäänestyksen olosuhteet ja tulokset mitä tahansa, ei liene epäselvyyttä siitä, että valtaosa krimiläisistä tahtoo kuulua Venäjään. Kenties demokratiaa promotoivien läntisten tahojen pitäisi antaa tälle kansan tahdolle jonkunlainen painoarvo ja nojata hieman enemmän realismiin. Venäjä tuskin tulee luovuttamaan Krimiä ja tässä kohtaa toimii Paasikiven ohje tosiasioiden tunnustamisesta viisauden alkuna. Moraalista paheksuntaa voi jatkaa maailman tappiin, kuten esimerkiksi Yhdysvaltain Irak-kusetuksesta YK:ssa 2003.

 

18) K: ”Mitä tulee nykyiseen Ukrainaan, me kannatamme tehtyjen sopimusten noudattamista. Pitää toteuttaa Minskin toimenpidekokonaisuus. Kiovan johto ei pysty Ukrainan vaikean sisäpoliittisen tilanteen takia toteuttamaan velvoitteitaan, nimittäin ryhtymään suoraan vuorokeskusteluun Donetskin ja Luhanskin kanssa.”

Jälleen kerran lukemalla Kuznetsovin esittämän väitteen ja Paanasen vastauksen, voi todeta, ettei vastineessa ole mitään, mikä todistaisi väitteen vääräksi tai vääristellyksi.

 

19) K: ”Ukrainan presidentillä on alhainen kannatustaso. Sitä varten suunniteltiin ja realisoitiin 25. marraskuuta ukrainalaisten sotalaivojen provokaatio Venäjän aluevesillä Mustallamerellä Kertshinsalmen lähellä. Meille on selvää, että venäläiset rajavartijat toimivat lain puitteissa suojellakseen Venäjän alueellista koskemattomuutta.”

Kuznetsov sanoo kertovansa Venäjän näkemyksen. Edes Arja Paananen ei voi tehdä läntisen ”arvoyhteisön” näkemyksestä Venäjän näkemystä. Tämä liittyy tulkintaeroon Krimistä.

 

20) K: ”On vielä kolme kuukautta ennen Ukrainan presidentinvaaleja. En sulje pois mahdollisuutta, että muutaman viikon kuluttua tai jopa aikaisemmin voimme tulla Kiovan seuraavan provokaation todistajiksi.”

”Venäjän on nähty keskittävän joukkojaan Ukrainan vastaiselle rajalle ja pelkojen mukaan Venäjä voisi aloittaa vielä ennen kevään vaaleja uuden hyökkäyksen Itä-Ukrainassa.”

Voi hyvää päivää, Paananen! Vastaat spekulaatioon spekulaatiolla ja pelkoon pelolla. Taisit luottaa siihen, ettei kukaan lue näin pitkälle?

 

21) K: ”Washington syyttää meitä INF-sopimuksen (keskimatkan ydinohjusten rajoitussopimus) rikkomisesta. Se ei ole totta.”

”Suomella ei liene mahdollisuutta muuhun kuin yrittää arvioida kummankin osapuolen luotettavuutta.”

Herranjumala. Realismia. Näköjään voi esittää vastineen ”vääristellylle” väitteelle toteamalla, ettei taida olla mahdollista tietää, onko väite itse asiassa vääristelty vai ei? No, turpourpoille menee täydestä.

 

22) K: ”Emme aio lähteä kauheaan asevarustelukilpailuun, emmekä pysty tekemään sitä. Tarvitsemme rahaa kotimaisten talousongelmien ratkaisemiseksi.”

”Venäjä yrittää hillitä asemenojaan, mutta samaan aikaan sillä on meneillään massiivinen asevoimien uudistushanke ja uusien aseiden kehittely aina tekoälyaseista lähtien.”

Ilmeisesti Paananen todella luottaa siihen, ettei noin pitkää juttua lue kukaan loppuun saakka. Asevoimien uudistaminen on siis merkki asevarustelukilpailusta ja kenties myös pahoista aikeista? Vai miten tämä tekee Kuznetsovin väitteestä vääristellyn? ”Talousongelmien ratkaiseminen” ei suoranaisesti tarkoita rahan lisäämistä sosiaalimenoihin, vaikka toivoa sopisi. Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. Juha Sipilän hallitukselle talousongelmien ratkaisu on tarkoittanut ihan päinvastaista sosiaaliturvan osalta.

 

23) K: ”Me pysymme avoimina rakentavalle yhteistyölle kaikkien ulkomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa.”

Missä ja koska suurvallat ovat myöntäneet virheitään ja aggressioitaan sillä tavalla, kuin Paananen Venäjältä odottaa? Ehkä historian kirjoitus on avannut sotaprovokaatioita vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen. Toki Kuznetsovin kommentti on jälleen kerran niin sanottua juhlapuhetta. Avoimuudesta voidaan puhua, mutta samaan aikaan suurvalloilla on omat tiedustelupalvelut, jotka ajavat valtion etuja ympäri maailman kaikkea muuta kuin avoimesti ja rehellisesti.

 

24) K: ”Monet Euroopassa alkavat pohtia, miten näköalatonta on heille tyrkytetty linja vastakkainoloon Venäjän kanssa. Olen vakuuttunut siitä, että terve järki ja pelkkä inhimillinen itsesuojeluvaisto pääsevät lopulta voitolle.”

Infosotilas Paananen on artikkelin verran todistanut tätä Kuznetsovin pointtia tyrkyttämällä rivikaupalla vastakkainasettelua. Vääristellyksi väitetään lainauksia, joita on vaikea nähdä vääristellyksi ja todisteiksi tarjoillaan kommentteja, jotka eivät todista varsinaiseen väitteeseen liittyen mitään.

 

Lähde:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005930526.html