Entinen ukrainalainen diplomaatti ja Yhdysvaltain demokraattipuolueeseen sidoksissa oleva poliittinen konsultti Andrii Telizhenko kertoo pitäneensä aikoinaan Washingtonin vaikutusvaltaa Ukrainassa tervetulleena, mutta on sittemmin tullut toisiin ajatuksiin.

Asiasta kertoo tutkivan journalistin Aaron Matén laaja ja yksityiskohtainen artikkeli RealClearInvestigations -sivustolla.

“Olen ukrainalainen, joka tiesi, millainen Ukraina oli 30 vuotta sitten ja mitä siitä tuli tänään“, Telizhenko sanoo ja jatkaa:

“Minulle se on täysin epäonnistunut valtio.”

Telizhenkon mukaan Yhdysvallat on “käyttänyt Ukrainaa suoraan taistellakseen Venäjän kanssa” ja “rättinä tehdäkseen rahaa Bidenin ja hänen perheensä kaltaisille ihmisille”.

Yhdysvaltain ulkoministeriö on syyttänyt Telizhenkon olevan osa Venäjään liittyvää ulkomaista vaikuttajaverkostoa. Syyskuussa 2020 se peruutti hänen viisuminsa Yhdysvaltoihin.

Telizhenko, joka asuu nyt Länsi-Euroopan maassa, jossa hänelle on myönnetty poliittinen turvapaikka, kiistää työskentelynsä Venäjän kanssa. Hän sanoo olevansa ilmiantaja, joka puhuu paljastaakseen, kuinka Yhdysvaltain sekaantuminen on tuhonnut hänen maansa.

Ukrainan vallankaappaus tapahtui “täydessä koordinaatiossa” Yhdysvaltojen kanssa

Andrii Telizhenko työskenteli tiiviisti länsimaisten viranomaisten kanssa Maidan-liikehdinnän alkuaikoihin. Hänen mukaansa Yhdysvaltain hallituksen rooli meni paljon pidemmälle kuin korkean profiilin solidaarisuuden osoitukset, joita nähtiin korkean profiilin amerikkalaispoliitikoilta.

“Heti kun se kasvoi joksikin, suureksi Maidaniksi, joulukuun alussa, se oli periaatteessa täydellistä koordinointia Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa“, Telizhenko muistelee.

Mielenosoitusten yltyessä Telizhenko työskenteli ukrainalaisen parlamentin jäsenen neuvonantajana. Vietettyään osan nuoruudestaan ​​Kanadassa ja Yhdysvalloissa, Telizhenkon sujuva englanti ja länsimaiset yhteydet toivat hänelle aseman, jossa hän auttoi valvomaan Maidan-liikkeen kansainvälisiä suhteita.

Roolissaan hän järjesti tapaamisia ja koordinoi turvajärjestelyjä ulkomaisten vierailijoiden, kuten Yhdysvaltain suurlähettiläs Geoffrey Pyattin, apulaisulkoministerinä toimineen Victoria Nulandin ja senaattori John McCainin kanssa. Suurin osa heidän tiedotustilaisuuksistaan ​​pidettiin Kiovan ammattiliittojen rakennuksessa, joka toimi käytännössä Maidan-liikkeen päämajana.

Telizhenkon mukaan suurlähettiläs Pyatt koordinoi rutiininomaisesti Maidanin johtajien kanssa protestistrategiaa.

Yhdessä kohtaamisessa suurlähettiläs havaitsi oikea sektori -puolueen jäsenten kokoavan Molotov-cocktaileja, jotka myöhemmin heitettiin mellakkapoliiseja kohti yritettäessä päästä sisään rakennukseen.

Toisinaan Yhdysvaltain suurlähettiläs paheksui ukrainalaisten taktiikkaa.

“Yhdysvaltain suurlähetystö kritisoi, jos jotain tapahtuisi radikaalimmin kuin sen piti suunnitelmien mukaan mennä, koska se on huonoa julkikuvalle“, Telizhenko sanoi.

Helmikuussa 2014 tarkka-ampujat ampuivat tappavasti kymmeniä mielenosoittajia Maidan-aukiolla. Viron ulkoministeri Urmas Paet kertoi vuotaneessa puhelinkeskustelussa EU:n ulkopoliittiselle edustajalle Catherine Ashtonille uskovansa teurastuksen takana olevan Maidan-mieliset voimat.

Paet kertoi Kiovassa yhä vahvemmasta käsityksestä siitä, että tarkka-ampujien takana ei olisi ollut Ukrainan presidentti Viktor Janukovitš, vaan joku uudesta koalitiosta.

EU:n ja Venäjän välittämä helmikuun 21. päivän sopimus Janukovytšin ja opposition välillä edellytti uuden kansallisen yhtenäisyyden hallitusta, joka pitäisi Janukovytšin virassa rajoitetuilla valtuuksilla vuoden lopussa pidettäviin ennenaikaisiin vaaleihin saakka.

Sopimus edellytti myös Maidan-joukkojen aseistariisuntaa ja mellakkapoliisin vetäytymistä. Hallituksen turvallisuusjoukot pitivät sopimuksesta kiinni ja vetäytyivät, mutta Maidanin leirin ultranationalistinen joukko ei ollut kiinnostunut kompromisseista.

Telizhenkon mukaan Maidan-liikehdinnän selkeänä tavoitteena oli kaataa hallitus.

“Se oli ensimmäinen maali. Ja sille kaikelle näytettiin vihreää valoa Yhdysvaltain suurlähetystön toimesta. He periaatteessa tukivat kaikkea tätä, koska he eivät käskeneet lopettaa. Jos he olisivat käskeneet heitä [Maidanin johtajia] lopettamaan, he olisivat lopettaneet“, Telizhenko sanoo.

Myöhemmin vuotanut Victoria Nulandin “Fuck The EU” -lausahduksesta kuuluisa puhelu – jossa Nuland ja Pyatt keskustelivat mahdollisista kandidaateista vallanjakosopimuksen mukaiseen hallitukseen – vahvisti epäilyjä siitä, että Yhdysvallat tuki hallinnon vaihtoa. Keskustelu osoitti, että Yhdysvalloilla oli huomattava vaikutusvalta Ukrainan presidentin syrjäyttämistä tavoittelevaan ryhmään.

Vain tunteja vallanjakosopimuksen solmimisen jälkeen Janukovitš pakeni pääkaupungista ja Maidan-liikkeen jäsenet hyökkäsivät Ukrainan parlamenttiin ja onnistuivat muodostamaan uuden hallituksen, jossa Nulandin ääneen lausutut toiveet toteutuivat.

Obaman hallinto kielsi Yhdysvaltojen roolin Janukovitšin syrjäyttämisessä, mutta hyväksyi uuden, vaaleilla valitsemattoman hallituksen välittömästi. Ulkoministeri John Kerry ilmaisi sille vahvan tukensa.

Entinen Obaman vanhempi avustaja Ben Rhodes myönsi muistelmissaan, että Nuland ja Pyatt “kuulostivat siltä kuin he valitsivat uutta hallitusta arvioidessaan Ukrainan eri johtajia“.

Rhodes myönsi, että jotkut Maidanin johtajista “saivat avustuksia Yhdysvaltain demokratian edistämisohjelmista“.

Proxy-sota kuumenee

Janukovytšin syrjäyttäminen ei ratkaissut levottomuuksia, vaan johti Venäjän Krimin haltuunottoon. Krimin tapahtumista voimaantuneina myös Itä-Ukrainan alueiden uutta hallitusta vastustaneet Venäjä-mieliset joukot ryhtyivät omiin toimiinsa.

Moskova tuki myös Donbasin kapinaa, mutta toisin kuin Krimillä, Kreml vastusti itsenäisyysäänestystä. Järjestäjien olisi Venäjän presidentti Vladimir Putinin mukaan pitänyt “lykätä kansanäänestystä antaakseen vuoropuhelulle sen tarvitsemat edellytykset“.

Obaman hallintokin väitti julkisesti kannattavansa vuoropuhelua Kiovan ja Venäjän tukemien Itä-Ukrainan kapinallisten välillä, mutta kulissien takana oli tekeillä aggressiivisempi suunnitelma.

Huhtikuun 12. päivänä 2014 CIA:n johtaja John Brennan livahti Kiovaan salaiseen kokoukseen ​​huippuvirkamiesten kanssa. Kreml ja Janukovytš syyttivät Brennania suoraan Donbasiin kohdistuvan hyökkäyksen rohkaisemisesta.

CIA hylkäsi väitteet valheellisena ja väitti Brennanin tukeneen diplomaattista ratkaisua. Brennan-kokoukseen osallistunut Telizhenko on eri mieltä.

“Brennan antoi vihreän valon voimankäytölle Donbasia vastaan” ja keskusteli “miten Yhdysvallat voisi tukea sitä“, sanoo Telizhenko.

Päivä kokouksen jälkeen Kiova ilmoitti “terrorisminvastaisesta operaatiosta” (ATO) Donbasin aluetta vastaan ​​ja aloitti sotilaallisen hyökkäyksen.

Telizhenko työskenteli tuolloin ensimmäisen varapääministerin Vitali Yareman neuvonantajana. Hän kertoo auttaneensa Brennanin tapaamisen järjestämisessä saatuaan puhelun Yhdysvaltain suurlähetystöstä.

“Minulle kerrottiin, että siellä on huippusalainen tapaaminen Yhdysvaltain korkeimman virkamiehen kanssa ja että pomoni pitäisi olla paikalla. Minuakin käskettiin olemaan kertomatta kenellekään“, hän muistelee.

Telizhenkon mukaan Brennan puhui kokouksessa siitä, miten Ukrainan pitäisi toimia.

“Suunnitelma pitää Donbas Ukrainan käsissä. Mutta Ukrainan armeija ei ollut täysin varustettu. Meillä oli vain tavaraa reservissä. He keskustelivat ATO:n suunnitelmista ja siitä, kuinka Ukrainan armeija pidetään täysin aseistettuna koko ajan. Brennanin yleinen viesti oli, että Venäjä on Donbasin levottomuuksien takana ja Ukrainan on ryhdyttävä lujasti, aggressiivisiin toimiin, jotta tämä ei leviä kaikkialle“, Telizhenko muistelee.

Jälkeenpäin katsottuna Telizhenkoa hämmästyttää kontrasti, joka vallitsee Brennanin sotaisuudessa Donbasin suhteen ja Obaman hallinnon löyhän vastauksen Venäjän Krim-kaappaukseen välillä.

Telizhenkon mukaan Krimin jälkeen Ukrainaa kehotettiin olemaan vastaamatta, mutta etukäteen amerikkalaiset pilkkasivat varoituksia, joiden mukaan Ukraina voisi menettää niemimaan.

Kun Ukrainan viranomaiset tapasivat Pentagonin kollegansa maaliskuussa 2014, ukrainalaiset antoivat todisteita siitä, että Krimin tunnuksettomat joukot olivat venäläisiä.

“Annoimme heille todisteita siitä, että pienet vihreät miehet ovat venäläisiä. He hylkäsivät sen“, Telizhenko sanoo.

Telizhenko spekuloi nyt, että Yhdysvallat salli Krimin valtauksen edistääkseen konfliktia Kiovan ja Moskovan tukemien itä-ukrainalaisten välillä. Hän uskoo, että jos Ukraina olisi toiminut aikaisemmin, Krimin tilanne olisi voitu pysäyttää.

“Luulen, että he halusivat Ukrainan vihaavan Venäjää, ja he halusivat Venäjän haukkaavan syötin“, hän sanoo.

Kun Venäjä hallitsi Krimiä ja Ukraina hyökkäsi Donbasia vastaan ​​Yhdysvaltain tuella, maa ajautui täysimittaiseen sisällissotaan, jota tappoi yli 14 000 ihmistä ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022.

CIA:n rooli Ukrainassa

Maté kertoo artikkelissaan seikkaperäisesti myös siitä, miten Nuland ja muut Yhdysvaltain korkeat viranomaiset kaikessa hiljaisuudessa pyrkivät kaivamaan maata Minskin sopimuksen alta presidentti Obaman Ukrainan aseistamista koskeneista, opponoivista näkemyksistä huolimatta. Samaan aikaan CIA syvensi rooliaan Ukrainassa.

Yhdysvaltain tiedustelulähteet kertoivat hiljattain New York Timesille, että virastolla on ollut 12 salaista tukikohtaa Ukrainassa vuodesta 2014 lähtien. Vallankaappauksen jälkeisen Ukrainan hallituksen ensimmäinen uusi vakoojapäällikkö Valentyn Nalyvaichenko paljasti myös, että hän solmi muodollisen kumppanuuden CIA:n ja MI6:n kanssa kaksi päivää Janukovytšin syrjäyttämisen jälkeen.

Washington Postin artikkelin mukaan CIA järjesti uudelleen Ukrainan kaksi tärkeintä vakoilupalvelua ja muutti ne Yhdysvaltojen “proxyiksi“. Vuodesta 2015 lähtien CIA muutti Ukrainan sotilastiedusteluvirastoa GUR:ia niin laajasti, että “olimme tavallaan rakentaneet sen uudelleen tyhjästä“, entinen tiedusteluviranomainen kertoi Washington Postille.

Vuoden 2016 kongressin esiintymisessään Nuland mainitsi Yhdysvaltain laajan roolin Ukrainassa.

“Yhdysvallat on kriisin alusta lähtien antanut Ukrainalle yli 760 miljoonan dollarin apua kahden miljardin dollarin lainatakuiden lisäksi“, Nuland sanoi.

Yhdysvaltain neuvonantajat myös “palvelivat lähes tusinassa Ukrainan ministeriössä“.

Nulandin kommentit alleviivaavat huomiotta jätettyä ironiaa Yhdysvaltojen roolista Ukrainassa: Väittäessään puolustavansa Ukrainaa Venäjän vaikutukselta, Ukraina joutui Yhdysvaltojen vaikutuksen alaiseksi.

Matén artikkeli luotaa edellä mainittujen seikkojen lisäksi muun muassa Ukrainan vaikutuksia Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaan, Bidenin perhettä koskenutta skandaalia ja ex-presidentti Donald Trumpiin kohdistunutta ajojahtia.

---

RealClearInvestigations on artikkeliaan varten vahvistanut, että Telizhenko työskenteli tiiviisti korkeimpien viranomaisten kanssa, kun he kehittivät politiikkaa, jonka tarkoituksena oli katkaista Ukrainan siteet Venäjään.

Maté kertoo artikkelissaan, että yksikään virkamies, johon otettiin yhteyttä artikkelin vuoksi – mukaan lukien entinen CIA:n päällikkö John Brennan ja vanhempi ulkoministeriön virkamies Victoria Nuland – ei kiistänyt Telizhenkon väitteitä.

---

Lähde: RealClearInvestigations, Aaron Maté: What 10 Years of U.S. Meddling in Ukraine Have Wrought (Spoiler Alert: Not Democracy), 30.4.2024.

Kuvituskuva: DeepAI