Kirjoitus julkaistu 9.4.2025 Hämeen Sanomien mielipidepalstalla.

Suomi kamppailee talousongelmien ja terveydenhuollon kustannuskriisin kanssa. Vuoden 2024 tilinpäätösennusteiden mukaan hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä on noin 1,2 miljardia euroa. Koko julkisen talouden alijäämä on lähes 12,6 miljardia euroa.

Samana vuonna Suomen arvioitu EU-jäsenmaksu oli noin 2,4 miljardia euroa ja lisättäessä tullimaksut ja kehitysyhteistyövarat, maksujen kokonaiskustannus lähestyy kolmea miljardia euroa. Nettomaksajana Suomi saa vain noin 1,5 miljardia euroa vuosittain.

EU:n elpymisrahaston takaisinmaksuista tulee Suomelle uusi taakka vuodesta 2028 alkaen, mahdollisesti jopa yli puoli miljardia euroa vuosittain seuraavien 30 vuoden ajan. Tämä lisää entisestään Suomen taloudellista rasitetta. Samalla EU:n yhteisvelka kasvaa, tukien muun muassa muiden jäsenvaltioiden asevarustelua.

Suomella ei ole varaa EU-jäsenyyteen. EU-erolla voimme kohdistaa varat suoraan kansallisiin tarpeisiin, kuten terveydenhuoltoon, ilman EU:n budjetin rajoitteita ja velvoitteita, jotka vievät varojamme muualle. EU-jäsenyyden myötä Suomi on sidottu moniin sääntöihin ja rahoitusmalleihin, jotka estävät joustavan reagoinnin terveydenhuollon tarpeisiin. EU:n sisämarkkinoiden säännöt rajoittavat mahdollisuuksia tehdä kansallisesti tehokkaita päätöksiä terveydenhuollon rahoituksessa ja organisoinnissa.

EU-erolla Suomi voi ottaa täyden vastuun omista resursseistaan. Verovaroja voidaan käyttää tehokkaammin ja osa niistä voidaan ohjata suoraan terveydenhuollon ja sosiaaliturvan kehittämiseen ilman EU:n painetta. Suomen verotusta voidaan säätää palvelemaan kansanterveyttä ja kansallista omavaraisuutta ja vaikkapa tullipolitiikkaa voitaisiin käyttää suoraan toisen kriisiytyvän alan, suomalaisen maatalouden kannattavuuskriisin ratkaisemiseksi.

EU-ero toisi mahdollisuuden hallita budjettia vapaammin ja keskittyä kriisien ratkaisemiseen, erityisesti terveydenhuollon kustannustehokkuuden parantamiseen ja palveluiden saatavuuden turvaamiseen. Voisimme toteuttaa rakenneuudistuksia, jotka parantavat terveydenhuollon laatua ja tehokkuutta.

EU:sta eroaminen ei ole vain taloudellinen päätös – se on askel kohti itsenäisempää ja kestävämpää tulevaisuutta, jossa voimme itse päättää prioriteeteistämme. Terveydenhuollon kustannuskriisin ratkaiseminen vaatii rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka palvelevat parhaiten Suomen kansalaisten tarpeita.